• You are currently viewing Mitä meille kuuluu?

    Mitä meille kuuluu?

    Luvattoman pitkä aika mennyt viimeisestä postauksesta! Paljon on ehtinyt tapahtua, mutta jotenkin aikaa kirjoittamiselle ei ole löytynyt. Koska sulta on viimeksi kysytty kuulumisia? Ajattelin kirjoittaa ensin tällaisen kooste postauksen mitä meille kuuluu ja kertoa sitten omissa postauksissaan eri tapahtumista enemmän.

    Marraskuu

    Mun synttärit oli isänpäivänä ja aiemmista vuosista poiketen oltiin ihan vaan kotona. Yleensä ollaan suvun kesken käyty syömässä. Nyt olin keränny miehelle isänpäivälahjaksi ”isyyspakkauksen” jota tutkittiin sitten koko perheen voimin.

    Minä ja mies sairastettiin vuorotellen korona, miehellä tauti meni oireettomana ja minulla melko lievillä oireilla. Toki se että raskaus oli loppumetreillä varmasti vaikutti ja olin useamman päivän sängyn pohjalla. 

    Saatiin myös makuuhuoneen remontti lamppuja vaille valmiiksi! Johan se kuusi vuotta olikin ilman lattialistoja. 

    Joulukuu

    Kuukausi alkoi miehen synttäreillä, vaikkei niitä kummemmin juhlittu. Pojan synttärit täytyi tänä vuonna suunnitella vähän eri tavalla kuin aiemmin kun ei voinut tietää ollaanko perheen aikuiset osastolla, synnytyssalissa vai kotona. Juhlista saatiin onnistuneet ja loppujen lopuksi oltiin vastasyntyneiden teholla synttäreiden aikaan.

    Laskettu aika meillä oli 12. päivä, mutta ihan siihen tuo perheen pikkumies ei kerennyt. Parin päivän säännöllisten supistelujen jälkeen pääsimme näkemään hänet ensimmäistä kertaa vähän yli puolenyön 17.12. Synnytys meni hyvin ja jäi sellainen olo että voisin paljon mieluummin synnyttää kuin olla raskaana.

    Ensimmäisen vuorokauden aikana pikkumiehellä todettiin solisluun murtuma sekä jokin infektio. Infektion vuoksi meidät siirrettiin keskellä yötä vastasyntyneiden teholle tarkkailuun ja antibioottihoito aloitettiin heti yöllä. Sairaalassa olimme lopulta kahdeksan päivää ja pääsimme kotiin jouluaattona.

    Joulu meni todella pienin valmisteluin ja vähän kuin ohi. Vietimme aikaa kotona perheen kesken ja avattiin muutamat lahjat. Kaikilla päällimmäisenä taisi kuitenkin joulumielen sijaan olla helpotus siitä että olemme vihdoin taas kaikki kotona.

    Uudenvuoden juhlinta oli myös sellainen mistä ei jää jälkipolville juuri muisteltavaa. Rauhallinen ilta kotona ilman mitään juhlintaa.

    Tammikuu

    Vuosi on alkanut vauva-arkeen totutellessa ja sukulaisia sekä ystäviä tavaten. Arki pyörähti käyntiin kunnolla vasta kun esikoisen koulu jatkui viikko sitten. Omat päivät menee imettäessä, vaippaa vaihtaessa, ristiäisiä suunnittellessa ja valmistellessa. Suurin osa päivästä kuitenkin kuluu pikkumiehen kanssa seurustellessa taikka häntä tuijottaessa. Eilen just sanoin miehelle et en oo kuukauden aikana saanu muuta aikaiseksi kuin leivottua rasiallisen keksejä ku muuten vaa kattelen poikaa. Onneksi näin äitiyslomalla ei ole niin pakkokaan saada kauheasti aikaan.

    Tässä pikakelauksena mitä meille kuuluu. Mitä teille kuuluu?

    Vastaa