• You are currently viewing Kuka sinun lastasi kasvattaa?

    Kuka sinun lastasi kasvattaa?

    Lapsella on liikaa tai liian vähän päällä, lapsesi ei syö oikeanlaista ruokaa tai nukkuu väärässä paikassa, lapsesi tulisi olla päiväkodissa tai vastaavasti kotona kouluikään asti.

    Luulenpa, että kukaan meistä vanhemmista ei ole päässyt välttymään siltä, että aina on joku, joka tietää paremmin, kuinka lasta tulisi hoitaa ja kasvattaa.

    Siis sinun lastasi. Lasta, jonka kanssa sinä asut ja elät 24/7. Lasta, jonka sinä vanhempana parhaiten tunnet.

    Lue myös: Se oli refluksia – vaikkei se sitä kaikille ollut.

     

    Neuvoja sieltä ja neuvoja täältä

    Näitä kaikenlaisia hoito-ohjeita ja kasvatusneuvoja eivät anna pelkästään sukulaiset, ystävät ja muut hyvänpäivän tutut. Niitä on myös koko sosiaalinen media ja internet pullollaan.

    Vähän väliä internetiä selatessa vastaan tupsahtelee lastenhoitoon ja kasvatukseen liittyviä artikkeleita, joissa isoin kirjaimin muistutetaan ”ETHÄN VAIN TEE TÄTÄ VIRHETTÄ”. Lapsestasi voi muuten tulla pian narsisti tai vaikka minkälaisista tunnelukoista loppuelämän kärsivä ihmisraunio, jos menet muotoilemaan sanasi jollain tapaa väärin.

    Välillä sitä vanhempana pohtiikin, että vaaditaanko onnellisen ja tasapainoisen ihmisen kasvattamiseen jonkinlainen ihmeidentekijä. Mutta eihän meistä kukaan ole täydellinen (vaikka superäitejähän me toki ollaan!).

     

    Neuvoista parhaat

    Siinäpä sitä onkin vanhempana taiteileminen erilaisten lastenhoito- ja kasvatusvinkkien ohjesirkuksessa. Varsinkin, jos vielä itselle kyseessä on ensimmäinen lapsi.

    Ja jokainen äitihän haluaa olla paras mahdollinen vanhempi lapselleen. Siksi usein varsinkin me kokemattomat, ensimmäisen lapsen saaneet äidit, vastaanotamme mielellään kaikenlaisia lastenhoitoon ja kasvatukseen liittyviä vinkkejä ja ohjeita.

    Joskus tämä saattaa olla virhe. Ainakin, jos luotamme sokeasti ulkopuolisten ihmisten sanomisiin. Oli kyseessä sitten ensimmäinen, toinen tai kolmas lapsi, vanhempi on aina viime kädessä se, joka tietää parhaiten, mikä omalle lapselle on parhaaksi.

    Äidinvaisto onkin mielestäni se ääni, jota on kuunneltava kaikkein tarkimmalla korvalla.

    Viisain ehkä vielä tässä kohden kuitenkin tarkentaa, että monta kertaa myös nämä muilta saadut neuvot, ainakin meidän kohdallamme, on olleet kullanarvoisia! Meillä esimerkiksi mummit ja vaarit ovat useat kerrat toimineet pelastavina enkeleinä silloin, kun me vanhemmat olemme olleet hetkellisesti sormi suussa.

    On olemassa siis paljon hyviä ohjeita ja neuvoja, mutta kaikki niistä eivät silti sovellu juuri oman lapsen ja perheen kohdalle. Tuosta valtavasta ohjemerestä onkin pyrittävä poimimaan ne itselle ja omalle perheelle sopivimmat. On myös rohjettava kieltäytyä neuvoista, jotka eivät omaan tilanteeseen sovi tai tunnu oikeilta.

     

    Lapsen paras asiantuntija

    Kyse on ehkä siis jossain määrin myös itseluottamuksesta ja rohkeudesta olla vanhempi. Varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla ensi alkuun voidaan kokea paljonkin epävarmuutta omasta vanhemmuudesta.

    Ajan myötä vanhemman oman itseluottamuksen kasvaessa, eivät nämä ”paremmin tietäjien” neuvot pääse enää niin syvälle ihon alle pureutumaan. Ja pian sitä alkaa jo huomata, että kaikenlaiset neuvot ja ohjeet kykeneekin ottamaan jo kiitollisena vastaan (ja joskus myös käyttöön) tai vastaavasti kiittää ja todeta, että me aiomme kuitenkin toimia toisin.

    Se on kai juuri yksi osa vanhemmaksi kasvamista. Rohkeutta luottaa siihen, että me vanhempina olemme todellakin niitä omien lastemme parhaita asiantuntijoita. Kukaan muu sitä virkaa ei kykene koskaan paremmin täyttämään.

    Seuraa Vauhtipojan ja Villasukan touhuja myös Instagramissa!

    Vastaa