• You are currently viewing Synnytys on yhtä odotusta

    Synnytys on yhtä odotusta

    Vaikka odotusaika oli fyysisesti raskas en osannut pelätä synnytys olisi. Tiesin toki että se sattuu, mutta ajattelin koko raskauden ajan kaiken menevän hyvin ja toivottavasti vähän nopeammin kuin esikoisesta. Hänen synnytys kun kesti 16 tuntia. 

    Olin varma että vauva myös syntyy laskettuna päivänä kuten esikoinenkin. Laskettu aika koitti eikä minkäänlaisia tuntemuksia synnytyksestä ollut. Odottelin koko sen sunnuntaipäivän, että koska alkaa tapahtua. Illalla joskus kahdeksan tai yhdeksän aikaan aloin uskoa ettei hän ole syntymässä sen päivän aikana. 

    Lue myös : Mitä meille kuuluu?

    Yliajalla

    Pari päivää meni ja varailin jo neuvola-aikaa. Sain ajan yliaikaiskontrolliin torstaille. Keskiviikkona puolenpäivän aikaan alkoi supistukset joita tuli heti suunnilleen seitsemän minuutin välein. Viiteen mennessä ne oli tihentyneet kolmesta viiteen minuuttiin. Totesin miehelle että lähdetään varmuuden vuoksi synnärille näytille. 

    Koronan vuoksi meillä jäi muutaman viikon neuvolakäynnit välistä ja esimerkiksi hätäkaste nimet oli kertomatta. Siinä kun supistuksia tarkkailtiin sairaalassa oli aikaa kirjata puuttuvia tietoja. Kumpikaan meistä ei siinä hetkessä muistanut mitä nimeä oltiin pojalle ajateltu, joten keksittiin siinä hetkessä uusi. Tiesimme kumpi on tulossa niin tytön varalle nimi oli vain muodon vuoksi. 

    Kätilö joutui myös selvittämään tiedoissani ollutta merkintää. Siellä kun luki, että minun tulisi olla vielä pisaraeristyksessä koronan vuoksi. Onneksi selvisi soitolla että eristys oli jo purettu, mutta jäänyt merkkaamatta tietoihin.

    Kätilö pohti laittaako hän meidät synnytyssaliin vai tarkkailu huoneeseen. Lopulta olimme kolme tuntia tarkkailussa ja jatkuvista säännöllisistä supistuksista huolimatta synnytys ei ollut käynnistynyt ja minun toiveesta lääkärin päätöksellä lähdimme kotiin. Sovimme kuitenkin kätilön kanssa että tulemme huomenna takaisin synnyttämään, hänellä kun sattui seuraavana päivänä olemaan myös iltavuoro niin olisi kiva tulla kun olisi ”tuttu” ihminen vastassa.

    Yö meni särkylääkkeen voimin muutaman tunnin yöunilla. Supistuksia oli jatkuvasti. Äitini oli varmuuden vuoksi meillä yötä, jos olisi pitänyt lähteä keskellä yötä ajelemaan sairaalalle. 

    Lue myös: RV 40+2

    Toinen päivä

    Päivällä kävin neuvolassa sovitusti ja terveydenhoitaja kellotti supistuksia käynnin aikana. Säännölliset viiden minuutin välein tulevat supistukset jatkuivat koko päivän. Pikkuhiljaa ne kuitenkin muuttuivat kipeämmiksi. Miehen tullessa töistä kotiin olivat jo niin kipeitä että käskin miehen syömään jotta jaksaa taas illan sairaalassa. 

    Kesti alle tunti hänen kotiutumisesta ja supistuksen aikana kipu oli niin kova että vesi valui silmistä joten lähdimme sairaalaan. Matkaa meiltä sinne on 50 kilometriä ja edelliseen päivään verrattuna matka oli tuskainen. Jokainen kuoppa tiessä tuntui kropassa. 

    Edeltävänä päivänä kävelin parkkipaikalta saakka, mutta tällä kertaa mies jätti minut oven eteen ennen kuin vei auton parkkiin. Pääsin juuri ja juuri sisälle ja odotin seinää vasten huohottaen että mies tulee perässä.

    Synnärin ovista kun päästiin sisään jäin roikkumaan miehen kaulaan uden supistuksen alkaessa. Samaan aikaan mies huikkaa edelliseltä päivältä tutulle kätilölle, että tänään tullaan vähän eri tyylillä sisään. Tällä kertaa käyrällä olon jälkeen kätilö ei enää pohtinut laitetaanko tarkkailu huoneeseen vai synnytyssaliin, vaan sitä mihin synnytyssaliin hän meidät siirtää.

     

    Miten sun synnytys on käynnistynyt ja kävittekö monta kertaa tarkistamassa tilanteen sairaalassa?

    Kommentit

    1. Äiti 74

      Esikoinen 38+4 vedet meni aamu 5:ltä. Perhehuoneessa odoteltiin supistuksia. Tyttö syntyi klo 11.26
      Pikku kakkonen 38+4 heräsin samaan aikaan, klo 5 aamulla kovaan supistukseen. Arvasin, että tänään tämä tulee. Aamu odoteltiin säännöllisiä supistuksia. Sairaalassa oltiin klo 12.30. klo 13.10 synnytys saliin ja poika tuli klo 13.50. Kiire on ollut näillä omilla maailmaan.

    2. Eikku

      Itse jouduin esikoisesta olemaan noin viikon verran sairaalassa, ennen synnytystä, kun verenpaineet nousi liian korkealle. Synnytys ei sit montaa tuntia kestänyt, kun vihdoin alkoi. Myös toinen lapseni syntyi muutamassa tunnissa ja kaikki sujui aika helposti. Silloin 80 luvun lopulla ei kivunlievitystä pahemmin käytetty, joten ei kokemusta siitä. Kiitos tästä.

    Vastaa