• Äitien väsymys- otetaanko sitä tosissaan?

    Aihe josta olen puhunut, ja tulen puhumaan: äitien väsymys. Jasu täytti eilen kaksi vuotta ja se tarkoittikin, että me ollaan kaksi vuotta valvottu melko lailla. Valvominen alkoi synnärillä, valvottiin heti ensimmäisestä yöstä lähtien. Eikä se ole vieläkään loppunut.

    Aiempia pohdintoja: Miksei se **ttu nuku!

    Väsymys josta vaietaan

    Julkaisin Poikien äitien instagramissa tänään itsestäni kuvan, ja kirjoituksen liittyen äitien väsymykseen. Laitoin myös useita stooreja jossa avasin meidän taivalta, sain TODELLA monia viestejä! Viesteissä kerrottiin, että aiheesta pitäisi puhua paljon enemmän. Sain paljon kokemuksia ja samaistuttavia tarinoita. Sama kaava toistui kuitenkin monista viesteistä huolimatta, kyseessä on väsymys josta vaietaan.

    Äitien väsymys

    Äidin pitäisi jaksaa. Onhan äiti itse tehnyt lapsensa maailmaan, ja tiesi mihin leikkiin ryhtyy. Kyseessä on myös väsymys jonka ääneen sanomista pelätään. Jos kerron olevani aivan väsynyt, ja sanon neuvolassa suoraan mitä ajattelen, viedäänkö lapsi minulta pois? Soitetaanko sossut meidän ovelle, olenko epäonnistunut äitinä täysin?

    Minä itse vein Jasun kolmen viikon iässä äidilleni yökylään. Okei, mies vei. En itkultani kyennyt sitä edes viemään. Emme olleet nukkuneet käytännössä juuri ollenkaan synnytyksen jälkeen, ja olin aivan poikki. Äitini ehdotti, josko toisin Jasun yökylään. Enkä suostunut, en tietenkään. Eihän kukaan äiti vie kolmeviikkoista vauvaa yökylään! Kunnes Jasu kakkasi vaippaan, ja aloin itkemään. Tajusin pyytää apua. En ole tähän päivään mennessä kertonut minkä ikäinen Jasu oli ollessaan ensimmäistä kertaa yökylässä. Häpesin. Vannotin myös äitini olemaan asiasta hiljaa, hän oli.

    Väsymys jota vähätellään

    Kyseessä on myös väsymys, jota vähätellään. Kyllähän vauvat valvovat, ja kyllähän ne itkevät. Ja sullahan on vain yksi lapsi, odotapa kun niitä on kaksi! Äidin jaksamista ja väsymystä vähätellään. Varsinkin jos hän on yhden lapsen äiti.

    Väsymystä saatetaan myös pitää hauskana. ”Äiti on nyt vähän väsynyt” on tuttu lausahdus meille kaikille. Usein väsynyt äiti unohtaa jotain tai tekee jotain hassua. Mutta mitä jos väsymys on todella kokonaisvaltaista, ja jopa pelottavaakin? Synkkää, lähellä mustaa. Siitä on hauskuus kaukana, se vie iloa elämästä ja arjesta.

    Äitien väsymys

    Väsymys, jota harva ottaa tosissaan. Itse toin väsymystä ja valvomista useasti esiin neuvolassa. Käytiin myös lääkärissäkin, eihän normaali lapsi aina vaan valvo? Neuvolassa vastaus oli aina sama, unikoulua. Lääkärissäkään meitä ei otettu tosissaan. Esikoisen äiti, suhteellisen nuori. Ei ole tottunut luopumaan kauneusunistaan, tais tulla vasten kasvoja isku, että vauvan kanssa heräillään.

    Ja tiedättekö mitä, mä olen vielä todella onnellisessa asemassa. Meillä on  miehen kanssa hyvä turvaverkko, me ollaan saatu apua. Ja Jasu oli pitkään haluttu ja toivottu, luulen tämän auttaneen jaksamaan nämä kaksi vuotta. Vaikka itken illalla, yöllä tai aamulla, tiedän jaksavani. Välillä yöllä kyyneleeni valuu Jasun pehmeille hiuksille. Silti eläisin nämä yöt tuhat kertaa uudelleen, kuin eläisin elämää ilman häntä.

    Mutta ymmärrän myös äitejä, joilla psyyke ei kestä. Jotka ajautuvat äärimmäisiin ratkaisuihin. Niille, joita kommenttikentissä kauhistellaan, että miten ikinä tuollainen nainen on voinut tehdä lapsia?

    Voit seurata meidän arkea enemmän instagramissa

     

    Näytä tämä julkaisu Instagramissa

     

    Henkilön Erika (@tuhatrautaatulessablogi) jakama julkaisu

    Niin. Äitien väsymys. Aihe josta pitäisi puhua, joka täytyisi ottaa tosissaan.

    Vastaa