• Päiväkodin aloitus- ei mennyt kuin strömsössä

    Meillä koitti päiväkodin aloitus helmikuun ensimmäinen päivä. Luulin jo sen menevän super hyvin, onhan Jasu jo ”vähän isompi” ja kaipaa seuraa. Ja alku olikin super lupaava! Jasu meni aivan innoissaan tutustumaan, ja hymy levähti kasvoille kun sanoin, että mennään tänään päiväkotiin! Mutta kyllä sieltä pilvilinnoista rymisten tultiinkin sitten alas.

    Päiväkodin aloitus

    Nukkumiset täysi fiasko

    Tuskin suurena yllätyksenä enää kenellekään tulee, että meillä nukkuminen on huonoa. Ja tämä olikin suurin asia, mitä jännitin päiväkodissa! Kuinka se siellä sitten nukkuu. No välillä oli hyviäkin päiväuni hetkiä, mutta kuten arvelin, Jasu herää kun ensimmäiset herää. Tällä viikolla päiväunet ovat jääneet alle tuntiin, kotona ne ovat n. 1,5 tuntia. Lisäksi päiväkodin aloitus jo itsessään väsyttää kun arkeen tulee muutosta, mutta kun yöunet ja päiväunet jäävät vähiin niin melkoinen show täällä on käynnissä!

    Helmikuun aikana on ehkä pari(?) hyvää yötä ollut. Muuten ollaan heräilty ja valvottu. Eikä ole nukkumaan menty illalla.  Viime yön Jasu oli vieressä, omaan sänkyyn yrittäessä huuto on aivan lohdutonta ja koko ajan kuuluu ”äiti, äitiiiii!!!”. Viereen hän nukahti suht hyvin, ja koko yön piti minua kädestä. Kyllä muuten näin raskaana olleena olisi ollut ihan kiva, kun olisi itse edes vähän saanut vaihtaa kylkeä.

    Vähän väliä Jasu heräsi yön aikana pieneen kitinään ja rauhottui, kun otin hänet vaan tiukemmin kainaloon ja hieman silitin. Kaipaa siis aivan selvästi nyt turvaa ja läheisyyttä. Toki kurjaa, ettei hän nuku nyt omassa huoneessa. Kun on ollut kausia, että siellä nukkunut heräämättä 11-12 tuntia, kyllä kelpaisi nyt nekin unet äidille. Vähäiset päivä- ja yöunet näkyy tietysti myös pienen pojan jaksamisessa.

    Päiväkoti ei enää olekaan kiva paikka

    Luulin tosiaan, että Jasuhan jää mielellään hoitoon. Ja että päiväkoti pysyy mukavana paikkana, kun hän on siellä vaan muutaman päivän viikossa, eikä tarvitse mennä aamulla aikaisin. No, se ilo loppui lyhyeen. Viime viikolla alkoi itku ja pieni paniikki kun näki minut kun hain päiväkodista, nyt tällä viikolla aivan lohduton itku kun olen hänet sinne vienyt. Eilen alkoi kyyneleet valua silmistä jo siinä vaiheessa, kun näki auton ikkunasta päiväkodin. Ei hän suostunut edes jaloille ottamaan, kun nostin autosta pois. Itku vaan yltyi ja yltyi sisälle mennessä.

    Ja tulihan se itku äidilläkin. Purkautui monien öiden vähäiset yöunet, eikä nämä raskaushormonit nyt ainakaan asiaa auta. Onneksi oli ihana ja ymmärtäväinen hoitaja vastassa. Ja sainkin viestin myöhemmin, että Jasu rauhottui. Tosin hän ei juurikaan nukkunut päiväunia, ja vähän äitiä oli tullut ikävä. Saa nähdä, mihin suuntaan tästä nyt mennään.

     

     

    Näytä tämä julkaisu Instagramissa

     

    Henkilön Erika (@tuhatrautaatulessablogi) jakama julkaisu

    Kuinka kauan teillä on kestänyt, että päiväkodista on tullut kiva paikka?

    Kommentit

    1. Lare

      Meidän esikoinen aloitti ekan kerran päiväkodissa 1,5-vuotiaana ja ehti olla täysipäiväisessä hoidossa n. 6 viikkoa ennen kuin pandemia alkoi ja otettiin tyttö takaisin kotihoitoon etätöiden turvin. Koko 6 viikkoa aamut olivat kamalaa huutoa ja tyttö oli myös päivän aikana itkuinen. Palasimme päiväkotiarkeen uudella paikkakunnalla tytön ollessa 1v11kk, ja ero oli huima! Itkuisia aamuja ei ole ollut kertaakaan. Meillä lapsi aloitti siis päivähoidon selkeästi liian aikaisin, vaikken näin jälkikäteen sitä kadukaan. Onneksi nyt menee todella hyvin.

      1. Erika

        Okei, ihanaa että nyt sujuu jo paremmin! <3 Ajattelin tosiaan, että meillä oltaisiin jo jotenkin enemmän "valmiita" kun ikää 2 vuotta. Mutta ainakin vielä kestää sopeutua..

    2. Jutta

      Meillä auttaa rutiini päiväkotiin viennissä joka toistetaan samassa järjestyksessä joka aamu. Pyritään tekemään jättö nopeasti
      Ulkovaatteet pois, käsipesu, pikahalaukset ja kivan päivän toivotukset. Jos jää syliin tosi pitkään niin ei halua enää pois. Samoin jos huomaa että äidistä vaikea jättää. Laittelen tavarat naulakkoon vasta kun lapsi luovutettu. Tällä systeemillä useimmat aamut meillä onnistuu hyvin. Sylitellään toki sitten kotona paljon. Tietysti ihan lapsesta kiinni mikä toimii ja kuinka kauan kestää sopeutua eli joskus vain aika auttaa. Meillä aloitus oli 1v2kk iässä, aina ollut tosi sosiaalinen/kaikesta uudesta kiinnostuva mikä varmasti helpotti sopeutumista. Tsemppiä!

      1. Erika

        Näin ollaankin koitettu, ja samaan aikaan päiväkotiin vienti. Ja aluksi muutama viikko menikin hyvin. Ja meilläkin poika ollut aina todella sosiaalinen, eikä ole vierastanut. Mutta tämä nyt ottikin sitten koville kuitenkin :/

    3. Pii

      Meillä poika oli 10kk kun meni päiväkotiin kun minun oli pakko palata töihin, kun emme olisi selvinneet laskuista ja lainoista kotihoidontuella. Kaikki sujui loistavasti, ja sujuu edelleen kun poika on nyt 4,5-vuotias. Lähtee aina mielellään päiväkotiin ja viihtyy siellä niin hyvin, että yleensä se harmi-itku sieltä tulee kun mennään hakemaan pois. Luulen, että koska poika oli niin pieni sinne mennessään, kaikki sujui hyvin, vaikka pelkäsin aivan kamalasti, miten hän pärjää siellä, kun ei saakaan päiväunille mennessään enää tissiä ja yleensäkin se, että suostuuko nukkumaan siellä ollenkaan, kun muutos aiempaan on niin iso. Mutta kaikki sujui mainiosti. Pojan luonteen kehittymiseen kun ollaan tässä hänen kasvaessaan tutustuttu, veikkaan että myöhäisempi päiväkotiin laittaminen olisi saattanut tuoda isompia ongelmia. Totta kai päivät ovat olleet pojalle joskus rankkoja, ja hän ei enää välttämättä nuku ollenkaan päiväunia, niin yöunien laatu on ollut tärkeää. Nyt poika alkaa olla sen ikäinen, että kertoilee jo itsekin paljon päivästään siellä päiväkodissa, vaikka kaikki ei aina sujuisikaan mukavasti 🙂

      1. Erika

        IHana kuulla, että siellä pojalla mennyt hyvin <3 toivotaan, että meilläkin pian alkaisi sujua!

    4. M

      Lapseni on nyt 2v ja itkee edelleen lähes joka aamu kun jätän hänet päiväkotiin. Lähtee sinne mielellään, mutta ei haluaisi erota minusta. Nukkuu hyvin ja viihtyy kyllä. Nyt jopa pottailu sujuu (oli lähes päiväkirja ennen töihin paluutani, mutta palasi vaippoihin kun menin töihin.) Lokakuun lopulla aloitin työt, sitä ennen oli pari kertaa viikossa lyhyitä päiviä totuttelemassa. Tämän vuoden puolella ollut noin 5 aamua kun ei ole jäänyt itkien.

      1. Erika

        Okei.. Toi on toki hyvä, että lähtee sinne mielellään! Ja että hän viihtyy. Itkeekö hän aivan lohduttomasti, vai sellaista pientä itkua että harmittaa ero? Meillä tosiaan aivan sydäntä särkevää nyt ollut itku.

    Vastaa