Huh huh mikä viikko takana. Oli aivan super kamala viime viikko, elimistöni oli hullussa stressitilassa monta päivää.
Mitä siis tapahtui?
Ensin alkoi hillitön show joistain kommenteista mitä meidän sivuston Facebookjulkaisun alle oli tehty. Eli aivan meistä riippumattomasta asiasta meidän koko yhteisö ja yritys leimattiin joksikin mitä se ei ole.
Me puolustauduimme ja siitä se vasta häly alkoi. Tätä syyttelyä ja sekoilua kesti muutaman päivän. Siitä ei sen enempää, koska se oli ehkä turhin juttu ikinä.
Sitten alkoi tämä Putinin sekoilu. Elimistöni oli jo valmiiksi vähän shokissa ja kun päälle iski sotapelko, niin coctail oli valmis.
En syönyt yli kolmeen päivään
Oli jännää miten elimistö reagoi kun se joutuu shokkitilaan. Ensin syke nousee ja se pysyy koko ajan ylhäällä. Kädet saattaa täristä ja ajatus ei kulje.
Minulta meni ruokahalu yli kolmeksi päiväksi. Söin ihan väkisin jotain pientä, mutta se potki aina ylös. Oksetti jatkuvasti, mahaan sattui ja yöllä en saanut nukuttua. Nukuin kahtena yönä ihan lyhyet muutaman tunnin unet. Poikani sanoi minulla aamulla “äiti en ole ikinä nähnyt sua noin väsyneenä“.
Tämä kaikki oli minulle tosi uutta. En ole sellainen perinteinen stressaaja. Yleensä ajattelen, että kyllä tästä selvitään. Kyllä se siitä!
Muutaman kerran olen eläissäni ison menetyksen ja pettymyksen myötä saanut niin isoja sydänsuruja, että minua sattui fyysisesti rintaan ja itkin valtoimenaan. Mutta muuten olen tämän tyyppisiltä ikäviltä kehontuntemuksilta säästynyt.
Nyt olo on onneksi jo parempi.
View this post on Instagram
Mitä elimistössäni tapahtui?
Stressaavassa tilanteessa meidän keho virittyy valmiustilaan. Eli osa hermoston toiminnasta kiihtyy ja kehoon erittyy stressihormoneja ja adrenaliinia. Oireet ovat levottomuutta, sydämentykytystä ja hikoilua. Mieli on samaan aikaan tosi valpas.
Mä veikkaan, että mun kohdalla oli varmaan viime viikolla menossa jonkinlainen taistele tai pakene –tila. Koska ihminen voi järkyttävässä tilanteessa joko yrittää vaikuttaa tilanteeseen tai vastaavasti pyrkiä suojaamaan itseään pakenemalla. Ihan ääritilanteessa ihminen lamaantuu. Mä olen yleensä se joka toimii ja taistelee. (Tällä kertaa se taisi vain pahentaa asiaa.)
Mutta onneksi viime viikko on nyt ohitse! Toivon, etten samanlaista koe enää ikinä.
Toisaalta aina tietynlaisia kiusaajia tulee maailmassa olemaan ja eihän tästä vallitsevasta Euroopan tilanteestakaan nyt tiedä mitä se tuo tullessaan. Mutta yritän nyt rauhoittua ja elää päivä ja hetki kerrallaan. Halailen mun poikia ja unohdan muun hälyn ympärilläni.
Rakkautta kaikkien päiviin!
View this post on Instagram
