• You are currently viewing Osa-aika -asuminen ulkomailla – ”jos olisin rikas..”

    Osa-aika -asuminen ulkomailla – ”jos olisin rikas..”

    Talvinen tunnelmajoulu Suomessa, jonka jälkeen kimpsujen ja kampsujen kanssa kohti etelää. Paluu toukokuun alkupuolella Suomeen – sopivasti kesän kynnyksellä.

    Unelmasuunnitelma, sanon minä!

    Jos olisinkin rikas, en olisi varmastikaan tällä hetkellä Suomessa vaan ihan jossain toisella puolella maapalloa. Näin haluan ajatella. Ja antaa sen kautta unelmani elää.

     

    Mitä vikaa Suomessa muka on?

    Ei mitään.

    Ja todellakin tiedostan, että kuulostan varmasti erittäin tyytymättömältä ja kiittämättömältä ihmiseltä, joka ei osaa nähdä ja arvostaa hienoja ja kauniita asioita elämässään eikä Suomen maassa ja luonnossa.

    Mutta mielestäni talvi on vain tylsää ja kolkkoa aikaa. On kylmä, pimeä, lunta ja mitään kivaa ei oikein voi ulkona tehdä.

    Ja tiedän, että voi. Mutta meidän reilu 1,5-vuotiaan kanssa talviaktiviteetit rajoittuu pääsääntöisesti vielä kävelyyn, vaunuiluun ja pulkkailuun. Ja tiedän, että kivoja asioita voi tehdä siltikin.

    Mutta talvi ei vain nappaa.

    Ja sitä paitsi, kesällä voi tehdä niin paljon enemmän! Voi pyöräillä, käydä metsäretkillä ja patikoimassa, voi leikkiä puistoissa ja rannalla, uida ja vaikka mitä kivaa! Kesällä on myös lämmin ja luonto on mielestäni silloin kauneimmillaan – täynnä elämää. Jopa ihmisetkin tuntuvat olevan aina kesäaikaan jostain syystä valoisammalla mielellä talviaikaan verrattuna.

    Lue myös: ”Ihana kamala kaamosaika – 5 vinkkiä, joilla sinäkin selviät!”

    Mutta älkää silti käsittäkö väärin. Haluan ehdottomasti kokea myös Suomen talvea. Mutta jostain syystä tammi-maaliskuun välinen ajanjakso vain tökkii.

    Sitä paitsi, liika on vain liikaa. Talvi ottaa mielestäni aivan liian ison osan aikaa vuodesta ja elämästä. Siksi osa-aika asuminen ulkomailla olisikin unelmavaihtoehto.

     

    Mitä sitten etelässä?

    Etelässä asuminen mahdollistaisi sen, että minun ei tarvitsisi elää talven keskellä yhtä pitkää aikaa vuodesta kuin mitä tällä hetkellä elän. Nyt minusta tuntuu siltä, että ikään kuin tuhlaan joka vuosi osan aikaa elämästäni Suomessa asuessani.

    Luulen, että myös ainakin osittain syy kasvaneeseen haluun muuttaa osa-aikaisesti ulkomaille johtuu myös iän tuomasta rohkeudesta ja paremmasta itsetuntemuksesta.

    Enää en halua valita tapaani elää elämääni perustuen siihen, miten muut päättävät elämäänsä elää. En myöskään halua elää elämääni tietyllä tavalla vain siksi, että niinhän sitä on aina eletty. Haluan elää elämää, joka sopii minulle ja tekee minut onnelliseksi.

    Osaisin myös hyvin kuvitella itseni jossain kaukaisella lämpimällä saarella palmujen alla juomassa juuri puusta poimitun hedelmän mehua. Kokemassa ja näkemässä uusia asioita: eläimiä, luontoa ja ihmisiä. Nähdä maailmaa aivan uudella tavalla. Tuntea lämmin pehmeä hiekka jalkapohjissa ja antaa meren aaltojen kuohuta rantaviivalla ylitseni.

     

    Unelmasta totta?

    Luultavasti tuo unelma tulee jäämään lopulta vain unelmaksi.

    Ja sitähän minä en tiedä, olisinko kuitenkaan todella onnellinen asuessani osa-aikaisesti etelässä. Saattaisihan olla, että kokemus olisikin tietyllä tapaa pettymys. Ehkä odotukset olisivat olleet liian korkealla.

    Lisäksi pienen lapsen kanssa ei noin vain ulkomaille muuteta. Kauaksi läheisistä ja isovanhemmista. Päiväkodeista ja kouluista. Kotimaasta ja omasta äidinkielestä.

    Vaikka ei ulkomaille muutto siltikään mikään mahdoton juttu olisi. Mutta osa-aika asuminen voisi lopulta olla kuitenkin liian hankalaa. Varsinkin siinä vaiheessa, kun lapsi aloittaa koulun.

    Ja onhan talvessa paljon hyvääkin. Kuten se ihanan raikas pakkasilma, joka tekee keuhkoille ja pääkopalle nannaa. On myös asioita, joita voi hankkia talvipäiviä piristämään. Kuten lämmin palju tai poreallas.

    Siis voi että, kuinka mahtavaa se olisikin köllötellä lämpimässä vedessä pakkasilmaa hengittäen! Se onkin ehkä se mun jonain päivänä toteutuva unelma.

    Saada palju tai poreallas pihalle. Ei se kuitenkaan ihan etelässä asumista korvaa, mutta melkoisen iso piriste talvipäiviin se joka tapauksessa olisi. Ja myös unelma, johon meillä ehkä jonain päivänä todellisuudessa myös varaa ja mahdollisuuksia on.

     

    ”Me ollaan se tavallinen perhe, joka elää tavallisen tylsää, mutta silti ihan onnellista elämää.”

    Seuraa Vauhtipojan ja Villasukan lapsiarkea Instagramissa.

    Vastaa