• You are currently viewing Laulava kirja häätöuhan alla

    Laulava kirja häätöuhan alla

    Fisher-Pricen Laulava kirja. Kirja, jota ensi alkuun inhosin. Puhun siis tästä ”Tikori tokori soitti..” – mielestäni maailman ärsyttävimmän kappaleen omaavavasta lastenkirjasta.

    Hakiessani tätä kirjaa postista, oli sitä kohtaan melko suuret odotukset. Olinhan sen erikseen tilannut silloiselle vauvallemme kirjan saamien suositusten perusteella. Vinkin kirjasta sain eräästä Facebook-ryhmästä, jossa useat äidit olivat kertoneet omien vauvojensa rakastavan kyseistä kirjaa. Pitihän se siis meillekin hankkia.

    Kirjassa on kolme erilaista värinappulaa ja kun niitä painaa, kuuluu jokaisesta erilaista musiikkia. Ja siis ihan todella ärsyttävää sellaista. Siis sellaista, jota kuunnellessa päässä tuntuu siltä, kuin tikka naputtaisi takaraivoon.

    Olinkin ensi alkuun melkoisen pettynyt, mihin olinkaan rahani pistänyt. Jopa silloinen vauvammekin (nykyinen taapero) alkoi itkemään kuullessaan Laulavan kirjan melodioita ensimmäistä kertaa.

    Silloin päätinkin, että tuon kirjan paikka tulee olemaan visusti kaapin taaimmaisessa nurkassa. Hetkellisesti meinasin jopa kirjan lahjoittaa eteenpäin, eli laittaa niin sanotusti ”hyvän” kiertämään. Kröhöm, melko reilua, eikö vain.

    Inhokista suosikiksi

    Poikamme lähestyessä taaperoikää, alkoivat pienet kädet olla mukana ihan kaikessa, mitä äiti teki. Tilanne äityi siihen pisteeseen, että lopulta päädyin epätoivoissani kaivamaan kaappiin pölyyntyneen Laulavan kirjan lapsellemme ”uudeksi leluksi” toiveissa, että se toimisi hetken viihdykkeenä pojallemme, jotta äiti saisi pakolliset kotiaskareet tehtyä.

    Tällä kertaa poikamme ottikin kirjan vastaan toisella mielenkiinnolla. Hän selvästi nautti siitä, että sai omalla toiminnallaan kirjan nappeja painamalla erilaisia ääniä aikaiseksi.

    Kirja alkoikin sen jälkeen soida meillä jatkuvasti. Sen vakipaikaksi valikoitui keittiö, jossa äiti sai hetken tehdä ruokaa rauhassa ilman pelkoa jatkuvasta kaappien tyhjennyksestä ja poika sai painella kirjan nappuloita sydämensä kyllyydestä.

    Ja niinhän siinä lopulta kävi, että kirja sai lopulta myös äidin sydämen heltymään. Mitä siinä muutakaan voi, kun joka kerta näiden kappaleiden soidessa alkoi lapseni hyppimään silmät ilosta säteillen ja tuli hakemaan äitiäkin mukaan tanssiin.

    Nykyään Laulava kirja saakin laulaa meillä ihan vapaasti tikureitaan hamaan tappiin (=iltaan) asti.

    Tarina Laulavasta kirjasta päättyykin siis siihen, että alkujaan häätöuhan alla ollut inhokkikirja sai lopulta jäädä taloon.

    Täytynee vielä loppuun todeta, että taru kirjasta pitää ainakin meidän kokemuksen perusteella todella paikkansa. Kirjalla on oma paikkansa pikkulasten sydämissä.

    34-vuotiaan kotiäidin elämää pääset seuraamaan TÄÄLTÄ.

    Vastaa