• You are currently viewing Matkustaminen pienten lasten kanssa

    Matkustaminen pienten lasten kanssa

    Me ravaillaan tätä Kokemäki Helsinki väliä suht usein, koska mun sukulaiset ja perhe asuu kaikki Helsingissä. Mennään yleensä omalla autolla, ihan jo tavaroiden paljouden takia. Mutta myös välillä, kun lähden yksin lasten kanssa niin mennään julkisilla. Matkustellaan aika paljon loppupeleissä.

    Bussi onnistuu isompien kanssa

    Bussilla mentiin yleensä ennen Lupun syntymää, koska isommat viihtyivät jo hyvin bussissa. Olen kyllä mennyt ihan vauvankin kanssa bussilla, koska raha raha, mutta bussien hinnat ovat muuttuneet ja enää ei ole päässyt pienet lapset ilmaiseksi vaan jokaiselle pitää ostaa oma lippu.

    Samoin kolmen pienen lapsen kanssa ei ole suurta intoa lähteä bussiin istumaan yli kolmeksi tunniksi. Joten päädyin tällä kertaa junaan.

    Junalla lasten kanssa

    Lähdettiin keskiviikkona 12 jälkeen Kokemäen asemalta. Hupu oli ihan innoissaan, että pääsee junaan. Juna tuli ajoissa ja me oltiinkin ainoat meidän asemalta ketkä nousi kyytiin.

    Suoraa linjaa ei tällä kertaa mennyt, niin vaihto oli Tampereen kohdalla. Mikä ei kyllä haitannut yhtään, koska tässä vaunussa ei ollut leikkipaikkaa mitä Hupu odotti kovasti.

    Joten vaihto oli Tampereella. 15min aikaa vaihtaa, enkä ollut ennen siellä vaihtanut lasten kanssa. Tulimme laiturille 4 ja piti päästä 1. Ajattelin, että en varmaan ehdi kyllä etsimään hissiä, kun sitä ei siinä heti näkynyt. Joten menin rappusia rattaiden, kauhean repun ja kolme vuotiaan kanssa. Ja siinä sivussa oli tosi kiva kuunnella jonkun vanhemman rouvan arvostelua siitä miksi menen tuolla tavalla, kauheaa, miksi ei mene hissillä. Jos arvostella pystyy kovaan ääneen, voisi sitä tarjota sitten apuakin tai kertoa missä hissiä on Teki mieli karjaista, että koita sinä vieraassa paikassa 15min aikana etsiä hissiä ja oikeaa paikkaa lasten kanssa yksin.

    Kuitenkin, selvittiin asemalle ja taas junaan. Tässä junassa oli jo leikkipaikkakin, eikä tarvinnut rattaita nostaa junaan. Tällä pätkällä vaadittiin jo vähän hauskutusta enemmän ja muutama itku siinä taidettiin päästää (Lupun suunnalta). Hupulla loputon kysely ”Ollaanko jo perillä”, ”Onko vielä pitkä matka”.

    Kolme tuntia myöhemmin oltiin Helsingin rautatieasemalla ja lähdettiin citypappan kanssa mummulaa päin.

    Meidän vinkit junamatkaan

    Tai miksi ei bussiinkin. Meillä tosiaan lapset 6kk, 3v ja 6v (vanhin ei tällä kertaa ollut mukana).

    Meillä matkat sujuneet tosi hyvin, ilman mitään suurempia huutoja. Tietysti Lupu on niin pieni, että ymmärtää pienen turhautumisen aina välillä. Mutta asiaan meidän vinkit:

    ☆ eväitä mukaan, eikä tarvii olla mitään herkkuja, jos ei halua. Mulla oli smoothiepusseja, banaania, rusinoita ja sitten välipalakeksit/maissinaksut. Ja ehdottomasti vettä mukaan.

    ☆ jos on tosi pitkä matka, suosittelen jotain katsottavaa. Mulla oli toinen puhelin mihin ladattu traktori maatila peli.

    ☆ piirustusvihko ja kyniä.

    ☆ kirja tai lehti.

    ☆ vauvalle: vaippoja, kosteuspyyheitä (hyvä myös muille käsien pyyhkimiseen ja nassun), vaihto vaatteet helposti saataville ja oma lelu.

    ☆ nykyään kannan myös käsidesiä joka puolella mukana.

    ☆ hyvää mieltä ja paljon kärsivällisyyttä.

    ☆ jos lapset jo leikki-iässä ehdottomasti kannattaa ottaa leikkivaunu, lapset saa puuhaa, eikä tarvitse istua kokoa aikaa paikallaan. Tai oma ns. hytti.

    ☆ penkille jokin pieni pyyhe missä vaihtaa vaippa (itsellä sellainen kokoonmenevä muovinen vaipanvaihtoalusta, kuin pyyhe), ei ole kiva lähteä kaikkien kanssa vaippaa vaihtamaan ja jotenkin itse en niin tykkää mennä sinne vessaan vaihtamaan vaippaa.

    Muuten nauttikkaa matkasta! Matkustelu lasten kanssa voi olla seikkailu ja kivaa, kun lähtee oikealla asenteella.

    Vastaa