• Onko äiti äidille susi?

    Itse äitinä ollessa kokeneena, ja sivusta seuranneena: onko äiti äidille susi? Mikä siinä onkin niin mahdottoman hankalaa antaa aitoa vertaistukea, sympatiaa ja tarjota kuuntelevaa korvaa? Miksi ihmeessä halutaan lyödä lyötyä, halutaan pönkittää omaa parempaa vanhemmuutta, eikä voida asettua toisen asemaan?

    Äiti

    ”Kyllä luulisi pärjäävän”

    Todella paljon saa lukea kommentteja joissa jotkut äidit tulevat pätemään ”kyllä luulisi pärjäävän kun on yksi lapsi!” Tai, ”mitenköhän meinaa reppana sitten jaksaa kun tulee toinen?”. Mikä hitto siinä on, että yhden lapsen äiti ei saa olla esimerkiksi väsynyt? Tai naimisissa oleva ei saa kokea yksinäisyyttä äitinä, koska hänellä on kuitenkin se puoliso.

    Itse kerran aloitin postauksen jossa kyselin, että kuinka teillä taaperot menevät nukkumaan? Pointtina se, että nukutetaanko, ja jos nukutetaan kuinka kauan? Meillä Jasu tarvitsee nukutuksen. Ja tuskin kenellekään tulee yllätyksenä, että meillä nukutaan huonosti. Aivan super paljon oli kommentteja joissa ihmeteltiin, että miksi kukaan nukuttaa? Paljon helpommallahan pääsee, kun vaan vie lapsen sänkyyn nukkumaan. Aivan. Vaan kun se ei aina mene niin. Jos se teillä onnistuu, hienoa! Esimerkiksi minä itse myös mieluummin vain veisin pojan sänkyyn, ja laittaisin netflixin pyörimään.

    Tai sitten se on kuulemma omaa laiskuutta, jos lapsi nukkuu huonosti. Ei ole vanhemmat jaksaneet/viitsineet tehdä mitään lapsen unien eteen. Ethän kommentoi, jos et oikeasti tiedä. Voin jälleen kerran toimia kasvoina, me olemme tehneet aivan kaiken. Ja poika ei nuku. Joten kiitos, ethän syytä vanhempia.

    Ei meillä vaan

    Ja yksi josta vanhempia syyllistetään, on hoitoon vienti. On kyse sitten päivähoidon aloituksesta, tai isovanhemmille kylään viennistä. Lasta ei saisi alle vuoden vanhana viedä yökylään. Me veimme, lapsi voi hyvin. Päivähoitoa ei saisi aloittaa ennen kuin lapsi on 3-vuotias, koska hänen paikka on kotona. Jos taas vietkin lapsen myöhemmin olet huono äiti, koska lapsi tarvitsee muita virikkeitä kuin sinut.

    Imetys on myös aihe, josta saa kuraa niskaan. Joko imetit liian vanhaksi, tai lopetit ja ”luovutit” liian aikaisin. Tutin käytöstä saadaan myös keskustelua aikaiseksi, ”kyllä meillä luovuttiin jo vuoden iässä”. Jos muistettaisi se, että ei ole vain yhtä tapaa olla hyvä äiti.

    Joku haluaa nukkua perhepedissä ja silittää lapsensa joka yö uneen. Toinen taas haluaa vastasyntyneestä asti vauvan omaan sänkyyn. Joku haluaa käydä muskarissa pienestä pitäen, joku ei koe sitä taas tarpeelliseksi.

    Mitä jos, ihan vaan ajatuksena: mitä jos me keskityttäisiin omiin lapsiin, omiin perheisiin? Mitä jos ensi kerralla antaisitkin kannustavan kommentin yhden lapsen äidille, joka on väsynyt kun imetys ei onnistu, ja lapsen vatsaa kipristää? Jos pitäisit mölyt mahassa oma tekemistä soseista äidille, joka osti valmissoseita? Maailma olisi paljon parempi paikka, jos äidit olisivat armollisimpia itselleen ja toisilleen. Ja koska toisen äidin tapojen mollaaminen ei varmasti tee sinusta onnellisempaa, voisitko jättää sen seuraavan kerran väliin?

    Meillä äideillä on aivan valtavasti paineita äitiydestä jo netin, somen ja esimerkiksi neuvolan vuoksi. Miksi siis niitä täytyisi antaa vielä lisää toisillemme? Jokainen äiti varmasti tietää, mikä juuri omalle lapselle on parasta.

    Ollaan parhaita äitejä juuri näin.

    Vastaa