• You are currently viewing Äidille sopiva työ

    Äidille sopiva työ

    Äidille sopiva työ – lähtökohtaisesti hullunkuriselta tuntuva lause, eikös? Vaan ei ole.

    Oman kokemukseni perusteella koen, että etenkin suomalaisessa kulttuurissa on hyvin kapea näkemys siihen, mitkä työt ovat ”normaaleja” ja mitkä taas eivät. Huomautan, että tarkoitukseni ei ole esimerkkien avulla dumata ainoatakaan ammattia, sillä jokainen työ on mielestäni tärkeä.

    Otetaan kuitenkin esimerkeiksi vaikkapa lähihoitaja, myymälätyöntekijä, opettaja, tarjoilija ja sähköasentaja. Ammatit itsessään eivät herätä kovinkaan kummoisia tunteita. Jos äiti mainitsee tekevänsä joitain kyseisistä töistä, kukaan tuskin lotkauttaa korvaansakaan.

    Mutta, mitäpä jos äiti tekeekin jotain, normeista poikkeavaa työtä?

    Jos hän on vaikka viihdetaitelija, taidemaalari, tanssija – tai kirjailija? Voin kertoa, että ihmisissä heräävät mielikuvat ja ajatukset ovat tuolloin melko erilaisia. Olen keskustellut myös samoja fiiliksiä kokeneiden, muiden äitien kanssa. Kun et tienaa elantoasi ns. yhteiskunnallisesti hyväksytyistä ”massa-ammateista”, olet toisinaan julkista riistaa. Työlle saatetaan naureskella, sitä vähätellään ja hämmästellään. Toisinaan suhtautuminen on toki myös avoimen ja vilpittömän uteliasta.

    Valitettavasti useammin kannanotot ovat kuitenkin melko kylmääviä. Haluaisin kysyä, miksi? Ymmärrän ongelman jos äiti pyrkii jatkuvasti tekemään työtä, jolla ei tule toimeen, tai joka jollain tavalla vaarantaisi tai vahingoittaisi lapsia. Nyt ei kuitenkaan puhuta sellaisista.

    Olen syvästi loukkaantunut siitä, miten röyhkeästi ulkopuoliset arvostelevat muiden ammatinvalintoja – ja usein vielä täysin perusteettomasti. Kirjailijana olen saanut monet kerrat osakseni huvittuneita pääpyörittelyjä, naurahduksia ja ilkeitä kommentteja;

    Sinä se sitten jaksat raapustella.

    Kyllä sun kelpaa, kun voit vaan kotona olla ja näpytellä.

    Aika hienoa varmaan, kun voi aina tehdä mitä haluaa.

    Toki, on hienoa tehdä mitä haluaa. Olen ammatiltani sekä toimittaja, että kirjailija. Kumpikaan ammateistani ei pidä sisällään helppoa näpyttelyä, vaikka työstäni kovasti nautinkin. En myöskään ”voi aina tehdä mitä haluan”. Työhöni liittyy vastuuta, velvoitteita ja vaivaa siinä, missä mihin tahansa muuhunkin työhön. Yksi parhaista kommenteista lienee se, kun kaaduin talvella käteni päälle ja jouduin muutaman päivän sairaslomalle. Eräs tuttavani naurahti ja kysyi, mitä ihmettä teen sairaslomalla – eikö minun työtäni kuitenkin voisi ihan hyvin tehdä yhdelläkin kädellä, kotona saan kuitenkin olla.

    Olin sanaton.

    Mitä ajatuksia tää sussa herättää?

    Vastaa