• You are currently viewing Äiti ja äitimode

    Äiti ja äitimode

    Äitimode, aka äiti vaihe

    Kuvaa elämääni täysin, neljä lasta ja ruuhkavuodet aivan täynnä arkea sekä hyvässä että myös pahassa. Joudun asettamaan lasteni asiat omieni edelle, ja näin voisi sanoa että minulla on ”äitimode” päällä. Netistä etsiessä sanasta ”äitimode” tosin tulee foorumeilta mielikuva puolisoaan kaltoin kohtelevasta vain lapsia/lasta ajattelevasta äiti ihmisestä.

    Ei hätää puolisoni ei ole kaltoinkohdeltu, unohdettu tai vailla huomiota!

    Toki jos nimen haluaa ottaa negatiivisesti eikä löytää siitä mitään hauskaa niin olkaa hyvät, mutta mielestäni se kuvaa hienosti sitä vaihetta missä menen elämässäni tällä hetkellä.
    Mielummin haluan että blogin nimi ajateltaisiin pilke silmäkulmassa hymyillen, et hei tälle elämän tilanteelle on myös tällainen nimi ruuhka vuosien lisäksi!

    Nyt kun olen esitellyt blogin nimen esittelen itseni

    Olen Marika 29 vuotias suurperheen äiti Tampereelta, joka on pitänyt pian 3 vuoden ajan instassa blogiaan kuvien muodossa. Kuva teksteissä on usein minulle arkisia asioita, joten ajattelin saadessani tilaisuuden pitää blogia laajemmin kertovani vähän niistä asioista äitiydestä sekä mielipiteistä, joista en kuvan alle välttämättä saa aikaiseksi tekstiä.
    Pukeudun usein aika rokahtavasti, olin gootti ennen äidiksi tulemista. Pidän yhä kyseisestä tyylistä kovasti, näyttävästi meikkaaminen ja pukeutuminen onkin minulle suurta hupia. Pääosin vietän aikaani leggareissa ja t-paidassa, mutta vaihtelu virkistää aina!

    Luonteeltani olen avoin positiivinen sekä jokseenkin yli sosiaalinen, tosin minullakin on kausia kun en vaan jaksa poistua ihmisten ilmoille. Asiat jotka saavat minut huonolle tuulelle ovat aika normaaleja, väsymys sekä stressi nyt ainakin.
    Huumorin tajuni on todella surkea, nauran omille jutuilleni yleensä kun ketään muuta ei naurata. Löydänkin itseni usein noloista tilanteista.

    Instassa päädyin blogaamaan koska koin itseni yksinäiseksi, äidiksi tulon jälkeen some oli ainoa yhteyteni ulkomaailmaan. Olenkin sen kautta tutustunut aivan mahtaviin uusiin ystäviin sekä tuttaviin!

    Kerron seuraavaksi perheestäni hieman lisää

    tapasimme toisemme mieheni kanssa netin kautta 2015 alkuvuodesta, vielä kun minäkin harrastin aktiivisesti pelaamista. Nykyään pelaamme myös pelejä yhdessä, mutta illat menevät enemmän rauhoittumiseen päivän jäljiltä.

    Menimme naimisiin heinäkuussa 2020, tänä vuonna siis olemme olleet 2 vuotta naimisissa.
    Perheeseeni kuuluu mieheni lisäksi neljä lasta, 3 poikaa ja yksi tyttö.

    Perheeseeni kuuluu mieheni lisäksi neljä lasta, 3 poikaa ja yksi tyttö.

    Esikoiseni on syntynyt vuonna 2015 joulukuussa, aloin odottamaan toista lastani hänen ollessaan n. 7kk iässä. Seuraava poikani syntyikin maaliskuussa 2017, ja hänelle jäi ikäeroa isoveljensä hieman päälle vuosi. Äidiksi tulo kahdelle pienelle niin lyhyessä ajassa oli todellinen tunne myrsky, jonka rauhoittuessa pikku hiljaa aloin löytää omaa itseäni uudelleen. Kolmas poikamme syntyi heinäkuuta 2019, jonka jälkeen hain sterilointi jonoon koska ajattelin etten halua mennä enää läpi riskiraskauksia.

    Syksyllä 2020 sain yllättävän keskenmenon varhaisessa vaiheessa raskautta, tuolloin soitin ja peruin jono paikkani sterilointiin. Järki ja sydän sanoivat muuta, joten en kyennyt mennä tekemään lopullista päätöstä siitä etteikö enempää lapsia meille tulisi. Riskiraskaus pelkoa isompi tunne oli se menetyksen tunne, olin ehtinyt jo salaa innostua tästä yllättävästä uutisesta.

    Keväällä 2021 plussasin uudelleen ja aloin odottamaan kuopustamme, raskauden puolivälissä meille selvisi että kolmen pojan jälkeen taloon oli tulossa tyttö. Marraskuuta 2021 1,5kk(rv34+4) etuajassa pieni neiti näki maailman ensimmäisen kerran.

    Yks kaks poikien äiti olikin myös yhden tytön äiti.

    Tiivistettynä meidän arkea sekä mitä se pitää sisällään

    Normaalin pikku lapsi arjen lisäksi meillä alkaa uusi vaihe elämässä syksyllä, esikoisemme menee ensimmäiselle luokalle kouluun. Häntä jännittää koulun aloitus kovasti, sillä on luokkansa nuorin. Onneksi samalle luokalle tulevat lähes kaikki eskarista saadut kaverit, joten veikkaan että sana koulu on itsessään se mitä pidetään jännittävänä.

    Toisiksi vanhin poikamme vaihtaa uuteen päiväkotiin elokuussa, jossa hän pääsee integroituun ryhmään missä saamme tukea vielä toistaiseksi ilman tarkkaa diagnoosia oleviin nepsy asioihin. Plussapuolia päiväkodin vaihdossa on tuen lisäksi myös se että kolmas poikamme on samassa päiväkodissa ollut jo vuoden, mutta eri ryhmässä joten hoitajat ovat siellä ennalta jo tuttuja.

    Perheemme arkea värittää uhman taikka nepsy juttujen lisäksi astma ja allergia asiat, sekä motoriikan kehitysseurannat.

    Nuorin pojista syntyi niskan jumituksen kanssa ja ensimmäiset puolivuotta hänen päänsä olikin taipunut vasemmalle, ja oli hieman littana toispuoleisesti. Nykyään tätä pään epätasaisuus asiaa ei huomaa laisinkaan. Seurauksena siitä ylävartalon motoriikka kehittyi hitaasti, hän oppi kävelemään vasta lähemmäs kaksi vuotiaana. jälkikäteen alkoi varvastelu sekä W- asennossa istuskelu joiden takia nyt jatkamme fysioterapiassa ohjauksessa käymistä.

    Poikien pikku siskolla seurataan ettei motoriikka muutu toispuoleiseksi tai keskoisuus aiheuta muuta kuin viivästymää, joka on normaalia kahteen ikävuoteen saakka. Toistaiseksi kaikki jumppa hetket fysioterapeutin kanssa ovat menneet hyvin eikä mitään ylimääräistä ole todettu. Alussa näytti että neiti suosi toista puoltaan eikä löytänyt tasapainoa, nyt ollaan myös tästä päästy eteenpäin paljon ja toispuoleinen keikkuminen mahallaan ollessa on loppunut.

    Yhdellä lapsistamme on astma, tällä hetkellä hän käyttää lääkkeitä kausiluontoisesti.

    Minulla itselläni on hengenvaarallinen pähkinä sekä manteli allergia, josta seurauksena noudatan aika tiukkaa linjaa siitä mitä syön. Hyvänä esimerkkinä voin tähän sanoa etten ole syönyt suklaata 13 vuoteen ”saattaa sisältää” merkintöjen takia.

    Nepsy asioissa en osaa vielä kauhean hyvin avata järkevästi asioita, joten palaan tähänkin kun olen fiksumpi. Tänä vuonna termistööni on tullut uusia sanoja kuten integroitu päivähoito ryhmä ja autismin kirjo.

    Tervetuloa seuraamaan mun arkeani sekä juttuja!

    – Marika

    Vastaa