• Roolini äitipuoli

    Äitipuoli, bonusäiti. Yksi epäkiitollisimmista rooleista, sanoo osa. Välillä sanon niin itsekin. Uusperheen perustaminen vaatii lujaa päätöstä ja vahvaa sitoutumista. Se vaatii jokaiselta, lapsilta ja aikuisilta. En väitä, etteikö ydinperheenkin perustaminen ja ylläpitäminen vaadi edellä mainittuja asioita. Parisuhde ja mikä tahansa perhemuoto vaatii. Oman kokemukseni mukaan uusperhekuviot kuitenkin monimutkaistavat hommaa. Nyksän eksät ja eksän nyksät eivät valitse toisiaan, mutta ovat silti osa yhteistä lasten kasvatusalustaa. Minä kasvatan toisen lapsia, yhdessä mieheni ja hänen eksän kanssa.

    VELVOLLISUUDET

    Minulla äitipuolena on velvollisuuksia bonuslapsiani kohtaan, koska olen itse niin valinnut. Elän heidän kanssaan arkea. Olen velvollinen kuskaamaan heitä harrastuksiin, huolehtimaan kouluun sekä vastaamaan heidän ruoka- ja vaatehuollostaan. Muun muassa. Itse olen näin tahtonut ja tahdon edelleen. Minulla ei kuitenkaan ole oikeuksia bonuksiani kohtaan. Minä en ole heidän äiti, en huoltaja, en papereilla ainakaan. Jos jotain tapahtuisi (lue eroaisin miehestäni), en olisi enää oikein mitään heille, bonuslapsilleni. He ovat vain bonusta elämässäni, extraa, joka voidaan ottaa pois milloin vain.

    UUSPERHE VAATII

    Kun tavattiin mieheni kanssa, löimme hynttyyt yhteen nopeasti. Perustimme salamana uusperheen. En osaa edelleenkään sanoa suosittelisinko samaa kaavaa muille. Nopeaa kaavaa siis. Kannattaisiko edetä rauhallisemmin, perustaa uusperhettä hitaammin ja paremmin. Monen mielestä varmaan kannattaisi. Luulen, että näin väittävät myös tutkimukset. Uusperhettä perustaessa painavat kuitenkin muutkin elämän osa-alueet kuin vain se uusperhe. Meille paketti tuntui selkeämmältä, kun kaikki sisältö oli heti samojen seinien sisällä. Tuntui myös siltä, että työelämän ja kaiken muun lisäksi ei olisi ollut aikaa parisuhteelle eri osoitteista käsin.

    Myös minun vahva perhekeskeisyys arvo vaikutti siihen, että seurusteluvaihe skipattiin. Olen aina halunnut perheen ja sen halusin silloinkin. Perheitähän on monenlaisia, minun ihailema ja tavoittelema perhemalli on ja oli kuitenkin ydinperhe. Halusin mahdollisimman lähelle sitä. Käsittelen edelleen jollain tasolla ydinperheeni menettämistä. Ydinperhe on ollut itselle hyvin tärkeä ja ehkä vähän jämähtänytkin arvo. Olinhan perhe kolmestaan omien lastenikin kanssa.

    BONUSLAPSET SAAPUVAT ELÄMÄÄN

    Kuten sanoin, muutimme nopeasti yhteen ja elämääni saapui 1,5-vuotias taaperon alku juuri neljä vuotta täyttäneen isoveljensä kanssa. Omat poikani olivat 4- ja 6-vuotiaat. Palasin siis ajassa hieman taaksepäin, aloitin uudestaan vaipparallin ja korvatulehduskierteet yö herätyksineen. Vieressäni oli yhtäkkiä taas pinnasänky ja vauva. Samaan aikaan oma 4-vuotias kasvoi hetkessä isoksi ja nukkui lastenhuoneessa itsekseen.

    Olen sanonut tätä usein ja sanon sen täälläkin. Sain luotua läheisen ja hyvän suhteen bonuslapsiini osittain omien lasteni kustannuksella. Ehkä kärjistän, mutta kyllä se jollain tapaa pitää paikkansa. Omien lasteni piti antaa tilaa ja jakaa jo valmiiksi eron jälkeen lyhentynyt aika kanssani. Olin aika paljon sidottu siihen pienimpään, ihan käytännön syistä. Hän oli vauva, jota piti konkreettisesti hoitaa enemmän kuin muita.

    Kuvassa neljä tilanteeseen lahjottua poikaa + minä

    AIKUISTEN VÄLIT

    Antaisin arvoa, ehkä suurinta äitipuolen ja bonuslasten suhteessa, lasten äidille. Minun tapauksessa bonuslasteni äidille. Pienet asiat, eleet, miten puhut lapselle isän uudesta puolisosta. Ne vaikuttavat eniten. Vaikuttavat niin paljon, että se pitäisi jokaisen ymmärtää. Jos puhut negatiivisesti toisen vanhemman uudesta puolisosta, tekee se lasten olon hankalaksi. Jokaisen lapsen täytyisi saada äidin ja isän hyväksyntä pitää myös uudesta aikuisesta elämässään. Minulla tämä meni hyvin; bonuspoikieni äiti on osannut alusta alkaen ajatella kaikkien ja tietenkin erityisesti omien lastensa etua. Hän on alusta asti puhunut minusta lapsille kunnioittavasti ja ystävällisesti. Tämä toiminta antoi lapsille luvan pitää minusta. Kuinka helpottavaa pienen lapsen elämässä.

    Kauas on tultu. Kuvassa 6 vuotta täyttävä uusperheemme alkutaipaleen vaippapöksy ja pyöreitä täyttävä esikoiseni

    PAHA ÄITIPUOLI

    Pahan äitipuolen roolia olen joutunut kantamaan. Sitä eivät ole muut minun harteilleni laskeneet, vaan se on tullut ihan itsekseen. Tuleeko se jo sieltä lapsuuden aikaisista tarinoista, joissa äitipuoli oli usein paha. Mene ja tiedä. Mutta usean kanssa aiheesta keskustelleena, tiedän etten ole ainoa, joka viittaa kantaa tai kokee kantavansa. Pahan äitipuolen viitta laskeutuu harteille herkemmin äitipuolen kuin äidin roolissa. Kun olet se ärsyttävä, joka kieltää tai kasvattaa tiukemmin. Jonka rajat, kotiintuloajat tai ruokapöytätavat ovat tiukemmat.

    Ärsytät helposti bonuslapsia ja myös he ärsyttävät sinua. Itse koen, että tärkeää on myöntää kaikki tunteet itselleen ja mahdollisesti jollekin myös ääneen. Myöntää, että nyt tuo lapsi koettelee ja ärsyttää todella. Omatkin lapset ärsyttävät, mutta kestän heitä paremmin, koska he ovat osa minua. Yritän myöntää ajoittaiset negatiiviset tunteet bonuslasta kohtaan ja muistuttaa, että oikeasti lapsi ei ole sen hankalampi kuin omakaan.

    Kuvia inhoava bonuspoikani

    TASAPUOLISUUS

    Minulla äitipuolena on perheessämme vastuu bonussisarusten tasapuolisuudesta. Tätäkään roolia ei ole minulta vaadittu, vaan olen sen ihan itse ottanut. Kutsun itseäni usein tasapuolisuuspoliisiksi. Tasapuolisuuspoliisin rooli se vasta raskas välillä onkin ja olenkin siitä höllentänyt otetta viime vuosina. Oma lukunsa tasapuolisuuden maailmassa on joulu, jonka hyväksi muotoutuminen otti meilläkin aikaa neljä vuotta. No nyt se on hyvä ja seuraavaan on taas hetki aikaa 😀

    SEKASOPPA

    Uusperhe ja sen jäsenten eri roolit ovat hyvin laaja aihe ja siitä kirjoittaminen lähtee helposti rönsyilemään. Yritin pitää tekstini äitipuolen roolissa. Jatkossa voin avata muita rooleja, käytäntöjä ja ilmiöitä, joita olen uusperheeseeni liittyen kokenut. Tiedoksi myös, että kirjoituksella otan kantaa vain omaan elämääni ja kokemukseeni uusperheen perustamiseen lasten ollessa pieniä. En ota kantaa isompien lasten tai teini-ikäisten bonusäidiksi ryhtymiseen. On niin paljon eri tilanteita kuin on perheitäkin ja siten on myös erilaisia oikeita tapoja toimia. Avaan vain omaa kokemustani. Jos siitä saa joku hyvää itselleen, niin sydän läikähtää <3

    Nyt nauttimaan keskikesän juhlasta, annetaan auringon helliä meitä ja pysytään turvallisilla vesillä!

    Kuvia rakastava bonuspoikaseni

    Vastaa