Meidän Juhannus on kaupungissa, mitä vanhemmaksi olen tullut sitä enemmän olen alkanut välttämään pitkiä automatkoja kuumassa autossa. Ymmärrän suomen luonnon kauneuden, mutta mukavuuden haluisena viihdyin parhaiten paikassa jossa on toimivaa vessa enkä ole myöskään itikoiden illallistarjoilu. Olen kasvanut osittain maalla joten nyt ei ole kyse siitä ettenkö olisi ikinä kokeillut ja voisi tietää muusta. Toki viihdyn myös maalla ja haaveilen omasta talosta jossa on pihaa, mutta edellytys on etten joudu menemään ulkohuussiin varsinkaan keskellä yötä. Kaupungissa voi myös viettää rennon kesän, jos ei ajattele tai ota siitä sen isompia paineita.
Juhannukseksi teimme
ystävien kesken suunnitelmia viettää ne naapuri kunnalla Lempäälässä ystäviemme pihassa, missä kaikkien lapset pystyivät telmimään ilman sen kummempia järjestelyitä. Sovimme mitä teemme pari viikkoa ennen juhannusta tietysti sää varauksella, onneksi sää suosi meitä! Saimme logistista apua appi ukoltani, koska emme mahdu kerralla omaan autoomme. Mieheni oli tyylikkäästi tunnin myöhässä, sillä oli päätynyt matkan varrella vielä viemään auton autopesuun nähdessään tarjouksen. Ehdin jo ihmetellä mihin he poikien kanssa jäivät, kaikki muut olivat jo tulleet paikalle.
Perjantai päiväämme kuului seurustelun ja hyvän seuran lisäksi grillailua. Lapset leikkivät kahluu altaassa ja trampoliinilla, he pääsivät myös ampumaan vesipyssyillä. Hauskin asia joka lasten mieleen jäi oli vettä suihkuava kaktus. Taisimme mieheni kanssa myös itse sen alla pyöriä välillä, sillä helle jonka aurinko sai aikaan oli sen verran tukahduttava.
Omat poikani tekivät olonsa kotoisaksi ja heittivät vaatteet pois, siellä kolmikko kirmasi kalsareissa ja yksi vaippasillaan eikä uskoisi ettemme yleensä poistu kaupunki alueelta. Pienin lapsistamme istui rattaissa ja päristeli välillä torkkuen. Oli kiva nähdä kuinka lapset leikkivät keskenään ja viihtyivät vaikka olikin todella kuuma ajoittain. Lähdimme alku illasta kuuden aikoihin kotiin.
Onnistuin polttomaan itseni auringossa, mikä nyt ei ole yllätys. Vaikka käytän aurinkorasvaa onnistun aina palamaan.
Lauantain vietimme kotona, leväten. Kuumuus oli todellinen riesa, lapset ovat levottomia ja itsellä on veto aivan pois. En viitsi romantisoida kuinka ihanaa kesä on, tykkään itse eniten keväästä. Luonto herää ja on lämmin, ei liian kylmä tai kuuma. Ulkonakin viihtyy eritavalla eikä tarvitse miettiä palaako vai ei.
Sunnuntaina aamupäivällä kävelin lenkin pienempien lasten kanssa, piipahdimme tervehtimässä appi ukkoa joka asuu meitä lähellä.
Taisin palaa lisää auringossa.
Juhannus perjantaina siis oli mukavaa vaihtelua normi kotona kaupungissa oloon. Meillä arki ja loma eivät tavallaan eroa toisistaan, emme reissaa paljoa mutta yritämme tehdä pieniä muistoja yksi kerrallaan. Sen ei tarvitse ollaan mitään isoa, puisto eväsretki tai vaikka kävely lenkki isovanhempien luokse on heistä mahtavaa vaihtelua.
Tietty sosiaalinen paine luoda isompia muistoja kesälle on iso, koen että nämä pienetkin asiat ovat niitä jotka jäävät lasten mieleen. Isompia reissuja ehtii enemmän kun he ovat isompia, ja pystyy tekemään kaikkea monipuolisemmin.
