• You are currently viewing Tapaus huutoa ja itkua yössä

    Tapaus huutoa ja itkua yössä

    Kerron teille tällä kertaa minulle aran asian, yö heräily. Moni uskoo että meillä on aina nukuttu todella hyvin, eikä ongelmia ole. Voi kunpa voisin sanoa niin, mutta tästä pääset lukemaan mitä ollaan menty läpi. Tiivistettynä huutoa ja itkua yössä, vertaistukea uniongelmien kanssa painiville.

    Ensimmäinen ja viimeinen kerta kun opetan lapsen nukahtamaan syliini

    Esikoisen kohdalla refluksi oli osana arkea vahvasti, en itse nukkunut öisin ollenkaan sillä poika nukkui pystyasennossa sylissäni. Se oli ainoa paikka jossa vauva ei huutanut kurkku suorana, hänen ollessaan 11kk vanha aloitimme vihdoin siirtämään poikaa omaan sänkyyn sillä raskaus vatsani takia isokokoisen pojan sylissä pito alkoi olla vaikeaa.

    Tässä kohtaa päivät ja illat olivat itkua ja huutoa, poika huusi ja minä itkin.

    Lopulta kuukauden jatkuneen sirkuksen jälkeen sekä tassu unikoulu yritysten epäonnistuessa sai mieheni esikoisemme omaan sänkyyn.

    Tähän vaadittiin se että jouduin olemaan sairaalassa pätkiä hepatoosi oireiden ja raskauden kipujen takia. Taisi tehdä pieni erossa olo molemmille hyvää ja onnellisena loppuna meillä oli omassa sängyssä vihdoin nukkuva taapero.

    Toisella kerralla yö huudosta ei tullut loppua

    Toisen poikamme syntyessä ja kotiin päästessä olin jo hyvin kypsä juuri käytyyn ”nukutan syliin ja lasken alas” sirkukseen. Samaa asiaa en haluaisi enää toistaa, se ei olisi lapselle tai minulle kummallekaan hyväksi. Nyt talossa oli hieman yli vuoden vanha sekä vastasyntynyt, mieheni otti tuolloin roolin hoitaa esikoinen tämän herätessä välillä öisin.

    Syötettyäni vauvan laskin hänet aina hereillä, mutta unisena alas sänkyyn ja sinne hän myös nukahti. Kaikki sujui kun unelma uudella rutiinilla pari ensimmäistä kuukautta, kunnes yhtäkkiä alkoi jakso jossa vauva vain heräili keskellä yötä huutamaan ilman mitään hätää.

    Syötettyäni lapsen laskin hänet aina hereillä, mutta unisena alas sänkyyn ja sinne hän myös nukahti.

     

    Huudon aikana ei auttanut mikään konsti, keino tai yritys rauhoittaa tilanne. Vauvasta muuttui taapero, ja sitä myötä myös liikkumisen tuomat levottomuudet näkyivät uniongelmien ohella öisin.

    Toisen poikamme ollessa noin 1v8kk avauduin neuvolassa asiasta hyvin huolellisesti itkuisena, ja saimme lähetteen puheterapeutille. Kyllä luitte aivan oikein, lähes kaksi vuotta täyttävä lapsi ei puhunut sanaakaan. Tämän silloisen terveydenhoitajan mukaan lapsen pitäisi ensin oppia puhumaan, jotta saisimme syyn selville huutoon. Kuten arvata saattaa, nämä käynnit olivat lähes turhia. No olihan meillä osittain viittoen puhuva lapsi nyt, mutta apua siitä ei oikein öihin ollut.

    Onnekseni esikoisemme nukkui vaikka pikku veli huusi ja huusi yöstä toiseen. Ja tilanne jatkui jatkumistaan, hänen yönsä rauhoittuvat hieman ennen neljää ikävuotta. Eli koliikista ei ole ollut kyse. Allergiatkin testattiin, eikä niissä ollut mitään mikä voisi heijastua yölliseen levottomuuteen.

    Tässä kohtaa muisteluissa tuntuu öitä pohtiessa että on elänyt jossain sumussa. Hetkiä on vaikea muistaa sekä ikä kuukausia, univajeeni oli aivan valtava. Hoidin yöt parhaani mukaan arkena, koska mieheni meni töihin aamulla aikaisin. Herkkä unisena hän ei voisi nukkua lainkaan, jos joutuisi välissä heräämään. Viikonloppuisin kuitenkin vaihdoimme osia heräämisen kanssa, jolloin sain myös itse levätä.

    Kolmas kerta toden sanoo

    Toinen lapsemme jatkoi yö heräämisiään sekä sirkuksiaan myös vielä silloin kun kolmas poikamme syntyi.

    Kaksi isompaa aloittivat päiväkodin kolmannen ollessa puoli vuotias, sain tästä lisää jaksamista arkeeni. Päiväkodin päiväuni rytmit tosin sekoittivat jo vaikeita öitämme lisää, tuntui että jo pitkät illat venyivät pidemmiksi eikä kauhean kauaa kerennyt mitään tekemään ennen kuin  yöllinen kohtaus alkoi jälleen.

    Tässä kohtaa mentiin jo samoilla valvomisilla, ja omaksi yllätykseksi tämä kolmonen nukkui yönsä rauhassa vaikka isoveli huusi. Mikä taas helpotti toisen kanssa olevaa hankalaa tilannetta, kolmas meni siinä sivussa kun jo ennestään öitä valvottiin.

    tämä poika nukkui yönsä rauhassa

    Nykypäivänä yöt ovat rauhallisia

    Esikoinen on yö eläjä, hän nukahtaa myöhään mutta nukkuu heräämättä. Hän hengailee iltapalan jälkeen omassa huoneessaan vielä tunnin ennen kuin nukahtaa. Toisenkin yöt ovat viimein tasaantuneet, jatkuvan huudon sijaan hän siirtyy sohvalle nukkumaan juotuaan vettä. Toimintaterapeutti kertoi minulle että nepsy juttuihin kuuluu usein uni ongelmia. Harmi vain ettei tätä mahdollisuutta annettu silloin kun oikeasti olisimme asiassa apua sekä tukea tarvinneet. Toivottavasti jatkossa saamme myös parempia ohjeita öitä varten, tässä kuitenkin jo viisi vuotta asian kanssa menty omalla painollaan.

    Nukutan toisen ja kolmannen lapsen aina yhtä aikaa, sillä he jakavat huoneen keskenään. Tähän on tulossa loppukesänä tai syksyllä muutos, sillä ajattelimme siirtää kaksi isompaa yhteiseen huoneeseen. Koska he viettävät pääosin kaiken aikansa muutoinkin esikoisen huoneessa eri kerroksessa. Neljännen kanssa yöt ovat alusta asti menneet kuin unelma, vaikka yleensä on yksi tai kaksi nopeaa herätystä. Hän on yhtä hyvin nukkuvaa sorttia kun kolmaskin poika, yleensä hän nukahtaa ensimmäisenä illalla ja herää viimeisenä aamulla. Siispä alkaa olla jo tarpeeksi iso siirtyäkseen kolmosen kanssa jakamaan yhteistä huonetta.

    Parista hankalaksi osoittautuneesta lapsesta on kuitenkin tullut tasaisia nukkujia iän myötä, mikään vaihe ei ole ikuista vaikka se tuntui silloin sille siinä tuskaisessa väsymyksen kierteessä. Saan kiittää onneani että ollaan edistetty tässä niin paljon, että voin jopa itse nukkua yöni lähes rauhassa.

    Uni ei ole aina itsestäänselvyys

    Kyllä moni usein sanoo että on niin kateellinen kun meillä nukutaan hyvin. Olisitpa ollut kuulemassa ja läsnä vielä muutama vuosi sitten, tilanne oli aivan toinen. Ennen kuin kadehtii toisen lapsien tai lapsen hyviä unia kannattaa kysyä onko tilanne aina ollut niin, vai onko sitä ennen ollut jokin ikävämpi kokemus. Välillä pohdin kuinka sumussa olisin, jos kaikki lapseni olisivat olleet yhtä haastavia yö heräilijöitä kuin ensimmäinen tai toinen. Kolmas ja neljäs toden totta ovat olleet positiivisia yllätyksiä unen lahjoillaan.

    Väsyneen äidin tapaus käsitelty,

    Marika

    Vastaa