• You are currently viewing En ole enää yksin, some auttoi alkuun

    En ole enää yksin, some auttoi alkuun

    Äitien yksinäisyydestä ei puhuta liiemmin, moni olettaa että perheellinen ei voi kokea olevansa yksin. Tosiasiahan on se mikä pitää paikkansa, ihminen on lauma eläin. Näin ollen ympärilleen kaipaa myös muuta kuin sen oman perheensä, joskus kuitenkin käy niin että elämän tuomien muutosten myötä voi jäädä yksin.

    Itse syrjäytymisen sekä yksin jääneenä tiedän ettei uusien ihmissuhteiden teko ole helppoa, varsinkin jos olet omalta henkiseltä kasvultasi päässyt pisteeseen jossa et tavallaan enää edes ymmärrä vanhaa sinääsi. Kokemukset muuttavat ihmisiä hurjasti, sekä muovaavat prioriteetteja uudestaan. Myös sinä itse kasvat ihmisenä, mutta niin myös tekevät ne ihmiset joiden kanssa olet ollut aiemmin tekemisissä. Koskaan ei tiedä mitä elämä tarjoilee eteen, minun kohdallani se oli yllätys raskaus seitsemän vuotta sitten.

    Kyselin instassa toiveita aiheesta, minulle ehdotettiin paria hyvääkin vaikkakin osaan oli hankala tarttua kiinni. Kerroin esittelyssäni aloittaneeni Instassa blogaamista kuvilla välttääkseni yksinäisyyden tunnetta. Nyt ympärilläni on hieno joukko ihania ihmisiä, joista suurin osa on samassa elämäntilanteessa kuin minä. Ruuhkavuosien keskellä voi kaivata arkeensa pieniäkin juttuja kivana lisänä, eikä kaiken tarvitse liittyä aina lapsiin.

    Kaiken ei tarvitse aina liittyä lapsiin. Esimerkiksi tänä kesänä olen päässyt myös juhlimaan ystävien kanssa.

     

    Monet paheksuvat julkisella paikalla äitiä jolla on puhelin kädessä, mutta niin tuntuvat ihmettelyyn joutuvan myös ne äidit joilla se on kotonaan kädessä. Yksi kuva ei vaadi kuin parikymmentä sekuntia, storyn tekoon menee ehkä alle minuutti hyvällä motivaatiolla. Tämä yksi kuva voi joillekin seuraajista olla sellainen vahva linkki, tai hetki tuntea ettei ole oman tilanteensa kanssa niin yksin kuin uskoikaan.

    Itse koen somen suurimpana keinona pysyä maailman menossa ja ihmissuhteissa kiinni perus perhearjen ohella. Siinä missä joku käy ihmisten aiheuttamista huonoista suhteista terapiassa, minulle some oli pikkasen saman kaltainen asia. Löysin muita joilla on paljon samanlaisia kokemuksia, sekä tilanne jossa tarvitaan vertaistukea. Vertaistuen kautta jutellen olen tutustunut ympäri Suomea mahtaviin uusiin ihmisiin sekä luonut ystäväverkoston uudestaan.

    Moite itselle, sekä somen käyttö tavatessa kasvotusten

    Toki sitä ajattelee että uudet ihmissuhteet ovat enemmän kuin tervetulleita, mutta välillä silti paheksun moittien itseäni siitä ajasta jonka olen käyttänyt somessa sen sijaan että olisin vaikka saanut koneellisen pyykkiä pestyä. Toisaalta se tunne kun olen saanut mahtavan keskustelun aikaan ja koen ilon tunnetta siitä että kykenin puhumaan, vaikkakin kirjoittaen aiheesta joka ei välttämättä olisi se ensimmäinen josta avaan suuni. Somessa käytetty aika on kaksi teräinen ase. Enemmän se puhelin kädessäsi häiritsee muita, kuin se että oikeasti lähdet ulos ovesta ja tapaat ne ihmiset joille puhut.
    Hassua eikö? Aina ei ole mahdollista tavata kauempaakin olevia ystäviä, joten hyvällä fiiliksellä sallitaan äidille se oma some rauha. Jopa sillä riskillä että ne pyykit unohtui…

    Livenä kun tapaan ihmisiä otan toki valokuvia, mutta huomattavasti postaan vähemmän. Sillä keskityn siihen hetkeen ja annan aikani sille kaverille jota sillä hetkellä tapaan. Minua ei häiritse vaikka toinenkin somettaa samalla kuin olemme kahvilla, kunhan se tapaaminen ei ole pelkkää puhelin kädessä oloa.

    Tiinan kanssa käymme yleensä kahvilla mikäli kerkeämme suurperhe arkien keskeltä.
    Meillä on myös saman ikäisiä lapsia joten olemme myös tavanneet leikki treffien merkeissä.

    Oiva työkalu sekä reitit löytää ihmissuhteita

    Kokeilin perhekahvilat, vauva- sekä taapero piirit ennen kuin päätin aloittaa instan hyödyntämisen. Kuten kuvista näkyy vauhtia ja menoa on tälle kesälle riittänyt, minulla ei ole vuosiin ollut näin vauhdikasta kesää. Pääsin myös ekaa kertaa seitsemään vuoteen ilman miestä ja lapsia tuulettumaan ystävien kanssa, se on jo mahtava saavutus! Oli todella outoa olla istumassa ulkona illalla sen sijaan että olisin ollut lastenhuoneen sohvalla nukuttamassa.

    Usein kysyttyä on, onko sosiaalisen median hyödyntäminen pilannut nykyisen tavan tutustua ihmisiin. Mielestäni ei ole, se on avannut oivat työkalut tavoittaa parhaiten sellaisia ihmisiä yhteen jotka eivät muuten tapaisi. Olen myös somen kautta tulleiden uusien yhteyksien ohella löytänyt esimerkiksi vanhat perhekahvila tuttuni uudestaan, sekä vauvapiiri äiti kaverit esikoisen ajoilta. Jotka jo välissä osittain hukkasin, oli hauska huomata etten ole ainoa äiti joka kurkottaa somen kautta luodakseen yhteyksiä jottei jäisi yksin.

    Olen myös somen kautta tulleiden uusien yhteyksien ohella löytänyt esimerkiksi vanhat perhekahvila tuttuni uudestaan.

     

    Piti vain löytää se oma rohkeuteni tarrata kiinni mahdollisuuteen!

    Ei enää niin yksinäinen kirjoittaja,
    Marika

    Vastaa