• Synnytyksen käynnistäminen ballongilla

    Kuinka synnytys eteni, kun se käynnistettiin ballongilla? Ja miksi ylipäätään synnytys käynnistettiin? Kerron nyt kuinka pikkuveli saapui maailmaan.

    Ballongilla

    Iso vauva vaiko eikö?

    Kävin raskausaikana muutaman kerran seurantaultrissa koon vuoksi, kun epäiltiin vauvan kasvavan isompana. Viimeinen kontrolli oli ennen juhannusta, 37+6 viikoilla. Haluttiin tarkistaa vielä koko, jos synnytystä lähdetään suuren koon vuoksi käynnistämään.

    Ultrassa vauvan kokoarvio oli 3,5 kiloa, ihan normaali. Koon vuoksi käynnistystä ei olisi tarvinnut tehdä, mutta käynnistämiseen varattiin aika mun oman voinnin vuoksi. Olin todella kipeä ja uupunut.

    Kaikki keinot käyttöön!

    Kokeilin ennen juhannusta ja juhannuksena kaikki mahdolliset, että vauva tulis itellään ulos. Mutta ei hällä kiire ollut. Juhannuksen jälkeen maanantaina sitten synnytyslääkärille, joka tsekkasi vielä paikat ja ultrasi vauvan. Päädyttiin laittamaan ballonki klo 12. Lääkäri sanoi, että seuraavana päivänä aamulla sitten saliin kalvojen puhkaisuun, ellei ballonki ennen sitä putoa.

    Ehdotinkin miehelle, että jos lähdettäis nyt vaikka Ideaparkiin käveleen ja syömään, jos se provosois supistuksia. No todellisuudessa mentiin alakertaan subwayhin kun supistukset alkoi, ja heti kovina! Joku puoli tuntia ballongin laiton jälkeen. Yritin syödä, mutta mulla meinas lähteä taju. Pyörrytti aivan hitosti. Lähdettiinkin sitten osastolle eikä kotiin eikä ideaparkiin.

    Supistukset kovenee

    Supistuksia alkoi tulla heti säännöllisesti ja kovina. Ristus sitä kipua. Sain panadolia, ja tens laitteen. Jasun synnytyksessä en tensiä kokeillut (tai ehtinyt kokeilla ennen kovempia lääkkeitä) ja täytyy sanoa, että mulle tens toi kyllä avun! Kokeilin myös lämmintä suihkua ja jumppapalloa, niistä ei apua ollut. Pois suihkusta ja tens takaisin käyttöön.

    Ballonki lähti pois varmaan 2-3 tuntia laitosta, ja tästä varmaan tunti niin lähdettiin saliin. Supistukset oli jo niin kovia, että itku tuli.
    Salissa käyttöön tuli tensin kaveriksi ilokaasu, ja hyvin pian epiduraali. Tässä kohtaa supistuksia tuli jo minuutin välein, ja ne oli todella kipeitä.

    Odottelua

    Epiduraali helpotti kipuja, ja sai vähän huilattua. Valitettavasti se myös lopautti supistukset. Kello taisi olla jotain klo 17 tässä kohtaa. Ei muuta kuin odoteltiin supistusten tuloa.

    Epiduraalia lisättiin supistusten kipeytyessä, ja illalla sain myös oksitosiinia joka vauhdittaisi avautumista epiduraalin aikana. Olin pitkään vain sen 5 cm auki. Todettiinkin miehen kanssa, että tänä maanantaina vauva ei synny. Kello oli yksitoista illalla.

    Puolenyön jälkeen aloin tuntemaan supistuksia alapäässä ja soitinkin kelloa, että nyt ehkä ponnistuttaisi?

    Kätilö sanoikin, että kun soitin kelloa hän sanoi kollegoille ”nyt muuten erika haluaa synnyttää!”
    En siitä halusta tiennyt, mutta ei tainnut enää muuta vaihtoehtoa olla 😄

    Ponnistus ja pitkä minuutti

    Hieman puolen yön jälkeen kahden kätilön voimin aloin ponnistaa. Ja kyllä se vaan turhauttavaa oli kun tuntui, että sen verran kun lasta työntää ulos, tulee se takaisin. Vauvalla oli käsi jotenkin huonosti tullessaan, ja sitä kätilöt joutui ronkkimaan. Ja se teki kipeää!

    Noin 10 minuutin ponnistuksen jälkeen poika oli maailmassa, mutta ihan hiljaa. Hiljaisuus kesti minuutin, ja musta miehestä se tuntui ainakin vartilta. Mutta tuli se huutokin sieltä minuutin jälkeen.

    Isopieni mies

    Vauva oli syntyessään 53 senttiä ja painoi 3940 grammaa. Ei ihme, että olo oli tukala raskaana ja ponnistaessa, Jasu painoi melkein kilon vähemmän ja oli 5 senttiä lyhyempi syntyessään. Mä ainakin huomasin siis koossa eron, vaikka toisen pitäis vaan ”hulahtaa” pihalle.

    Vauvan tiheää hengitystä seurattiin ja salissa mietittiin pitääkö vauva laittaa lastenosastolle. Onneksi ei tarvinnut, mutta seurannan vuoksi myöskään potilashotelliin ei päästy. Myöskään osastolla ei perhehuoneita ollut, joten jouduin aamuyöstä yksin vauvan kanssa osastolle, mies lähti kotiin. Se tuntui kipeänä ja väsyneenä todella suurelta jutulta.

    Nyt onneksi kotona ollaan koko poppoo. Seuraavaan postaukseen kerron meidän ekasta viikosta, jossa ei vielä vauvakuplaan päästy. Ja muutenkin ekoista viikoista ja millaista arki todellisuudessa on. Voit seurailla meidän arkea instassa tuhatrautaatulessablogi .

     

     

    Vastaa