• You are currently viewing Kiikarissa koulutie ja harrastukset

    Kiikarissa koulutie ja harrastukset

    Syksyllä alkaa koulutie, voiko ajan pysäyttää hetkeksi? Valitettavasti ei voi. Nämä uudet vaiheet tuntuvat joka kerta todella isoille askelille esikoisen kohdalla, sillä kaikki tunteet tulevat ensimmäistä kertaa vastaan. Enää kohta en voi sanoa että talossa on neljä alle koulu ikäistä, pian meillä on ekaluokkalainen. Ujo, temperamenttinen ja reipas näin voisin kuvailla meidän esikoista.

    Ujo, temperamenttinen ja reipas näin voisin kuvailla meidän esikoista.

    Jännitystä ja turhautumista lukutaidosta

    Eniten poikaa häiritsee se ettei osaa vielä lukea, mutta on jo ainakin kymmenen eri ammattia keksinyt joissa sitä taitoa ei muka tarvitsisi. Naurattaa hieman kuinka kekseliäs voikaan lapsi olla, kaikki keinot ne osaavat keksiä jos oikein kovasti haluavat jotakin vältellä. Uusien asioiden opettelussa hänen kärsivällisyytensä ei oikein riitä, jos ei heti osata niin hän luovuttaa tai suuttuu. Poika on itselleen todella ankara vaatien liikaa, totta kai se turhauttaa myös meidän aikuisten pinnaa. Koeta opettaa jotain kun toinen ei suostu joko yrittämään, tai ei tee ohjeiden mukaan yrittäessään oikoa.

    Ammatit joita poika luetteli (huom. luethan tämän pilke silmäkulmassa); kuorama-auton kuljettaja, auton kuljettaja, ruohon leikkaaja, työmies (sellainen jolla on paketti auto), rakentaja, talonmies/huoltomies…

    Toisaalta pienen keskustelun sekä ehkä lahjonnan jälkeen poika innostuu yrittämään uudelleen, ja sitä kautta saa onnistumisen tunteen eikä enää luovuta niin helposti. Joulukuun 23.päivä syntyneenä hän on luokkansa nuorin, itse aina välillä unohdan ettei välttämättä lähes muita vuoden tai puolivuotta nuorempi poikamme ole samassa tahdissa kuin muut. Koulutie jännittää sen takia myös kovasti poikaa koska hän ei ole vielä saanut ensimmäistä omaa puhelintaan, joka jo kavereilta löytyy. Lupasimme että puhelin tulee olemaan palkinto kun hän oppii lukemaan. Onneksi se lukutaito ei ole pakollinen ekan luokan alussa, vaan sitä voi siellä harjoitella. Sitä paitsi huomasin jo että ei enää pitkä aika niin homma sujuu, sillä hän osaa jo tunnistaa yksittäiset sanat sekä kaikki kirjaimet.

    Koulutie matka on vilkkaan tien kautta

    Poikamme ei ole vielä saanut lupaa liikkua kokonaan yksin ulkona ilman aikuista, syy on siinä ettei poika vielä huomioi ympärillään olevaa liikennettä vaan saattaa kävellessään olla omissa maailmoissaan.

    Voi olla että suojelemme liikaa, mutta onhan se fakta että ohjaamalla vaaroista ja muista voi välttää monta läheltä piti tilannetta sekä onnettomuuksia.

     

    Luotamme siihen että hän omassa pihassa osaa varoa ja tietää mitä saa tai ei saa tehdä, mutta koska lähellä oleva autotie muistuttaa villiä länttä, eivätkä kaikki noudata nopeusrajoituksia niin emme ole uskaltaneet häntä laskea ulos yksin vielä. Raja tähän menee siinä että näemme hänen itse pysähtyvän ja katsovan tuleeko autoja vai ei, eikä kävellä vain autotien yli tai parkkipaikalla sen läpi katsomatta ympärilleen. Voi olla että suojelemme liikaa, mutta onhan se fakta että ohjaamalla vaaroista ja muista voi välttää monta läheltä piti tilannetta sekä onnettomuuksia.

    Koulutie matkan saatamme poikaa samalla kun viemme pikku veljet päiväkotiin, rakennukset sijaitsevat vierekkäin joten mitään sen erikoisempia järjestelyjä ei toivottavasti tarvitse koulutien takia pohtia.

    Harrastukset alkavat syksyllä koulutien lisäksi

    Katsoimme valmiiksi jo harrastukset syksylle ja voin sanoa että olen jo aika innoissani alkavasta urheilusta. Viime talvena poika innostui katsoessaan telkkaa Iivo Niskasen hiihdosta ja eskarin hiihto tunneista. Nyt hän haluaa aloittaa syksyllä hiihdon seurassa! Aivan mahtavaa että into on säilynyt ja hän itse on ilmaissut halukkuutensa lähteä kokeilemaan. Tälle pojalle aivan täysiverinen joukkue laji ei sovi, hän ei tunne oloaan hyväksi isossa porukassa. Meistä on aivan mahtavaa kun lapsi itse osaa ilmaista sen mikä harrastus kiinnostaa, eikä tarvitse tavallaan sitä valikoida hänen puolestaan.

    Nyt hän haluaa aloittaa syksyllä hiihdon seurassa! Aivan mahtavaa että into on säilynyt ja hän itse on ilmaissut halukkuutensa lähteä kokeilemaan.

     

    Toiseksi syntynyt poikamme on taas todella fyysinen sekä kova ääninen, hän lähtee syksyn tullen kokeilemaan isän jalanjäljissä judoa. Löysin tästä meidän läheltä ryhmän johon laitoin ja tiedustelua, pidetään peukkuja. Kiva nähdä miten erilaisia veljekset ovat, toinen ei tykkää painia kun toinen taas ei muuta tekisikään. Hänen viskari vuotensa alkaa elokuussa uudessa paikassa, äitinä minulla on tunteita hurjasti pinnassa koska onhan päiväkodin vaihto iso asia harrastusten aloittamisen ohella.

    onko teillä koulutie tuonut muutoksia arkeenne isosti tai pienesti?

    Jännitystä elokuun ja syksyn odotteluun, Marika

    Vastaa