THL tarkastelee säännöllisesti lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia. Tehtyjen kyselytutkimusten valossa näyttää siltä, että 4-vuotiaista kaksi lasta viidestä syö päivittäin marjoja, hedelmiä ja kasviksia, tytöt hiukan poikia useammin. Siis kaksi viidestä, vain 40%! Missä mahtaa olla syy?
Onko teillä kylässä negatiivinen asenne kasviksiin?
Todistin tässä taannoin keskustelua vanhemman ja pojan välillä, joka meni suurinpiirtein näin:
”Haluan samaa mitä *kaverilla* on!”
”Ai sieniä? Mutta ethän sä tykkää sienistä. Et oo koskaan tykännyt”
”Haluan salaattia”
”Ai salaattia? No ethän sä tykkää salaatista!
***
Saiko poika sieniä? Ei. Saiko hän salaattia. Ei saanut sitäkään. Miksipä ei? Oliko syynä se, ettei huoltaja halunnut, että lautaselle jäisi ruokaa joka menisi lopulta roskiin?
Oli syy mikä tahansa, on hyvä vähän pohtia mikä tilanne vihannesten suhteen omassa perheessä vallitsee.
Eikö perheissä yleisesti syödä marjoja, hedelmiä tai kasviksia tuon enempää?
Onko kasvattaja itse saanut ja sitä myöten tartuttanut negatiivisen asenteen kasviksia kohtaan?
Jättääkö lapsi yksinkertaisesti syömättä hänelle tarjotut vihannekset?
Onko vanhempien kiinnostus tuoreiden tarjoamiseen lopahtanut koska ”ne jää kuitenkin syömättä”?
Oli syy joku yllä olevista tai joku ihan muu, jaksa ihmeessä yrittää vielä! Jos sinulla on pieni lapsi, tartu hänen luontaiseen uteliaisuuteensa.
Markkinoi
Varsinkin ihan pienillä lapsilla kyse voi olla niinkin yksinkeraisesta asiasta kuin markkinointi.
Meillä harjoitellaan tällä hetkellä olemaan ilman vaippoja, ja välillä hyvin voimakastahtoinen 2v. on vaikea saada pissalle. Kaikista mieluisinta harjoittelua on käydä puskapissalla takapihalla. Välillä sekin on työn ja tuskan takana.
Eräs kaunis kesäpäivä tarjosin hänelle taas mahdollisuutta käydä pissalla, johon pikkumies tomerasti totesi ”en halua”. Tiesin kuitenkin kokemuksesta että nyt kannattaisi jo pikkuhiljaa mennä tai käy vahinko, joten löysinkin itseni lahjomasta poikaani. En suinkaan rusinoilla tai suklaalla, vaan korostuneen innokkaasti markkinoin: ”Saat maistaa kasvia!”
Poikasen silmät muuttuivat sydämmenmuotoisiksi. Kuului innostunut ”JOOOOO!”. Hän veti innokkaasti housunsa puolitankoon ja hoiti asiansa. Sitten hän odotti mitä äiti hänelle antaisi palkinnoksi. Pienen lapsen uteliaisuus on mieletöntä. He kokeilevat kaikkea, koettelevat rajoja ja ulkonakin heidän suustaan saa kaivaa ulos ties mitä aarteita aina pupun papanoista tupakantumppeihin (kiitos mahdollisuuksien luomisesta puput ja maahan tumppaajat!)
Kasvulaatikoistani nappasin ensin palan lehtiselleriä, sitten tillinoksan ja vielä persilijaa. Tilli oli suosikki. Uudet maut hivuttautuvat tällä tavalla pikkuhiljaa ja salakavalasti hänen makunystyröihinsä, vaikka kaikki vihreä lautasella vähän vielä häntä pöydän ääressä puistattaakin.
Keväällä maistelimme myös mustaherukkapensaanlehtiä (jep, niitä voi syödä, rakastin niitä lapsena!) ja vuohenputkea. Kun uusia makuja saa maistella muualla kuin ruokapöydän ääressä, ne tuntuvat kiinnostavilta, herättävät uteliaisuuden ja samalla makuaisti totuttelee uusiin makuihin.
Esimerkilläkin on väliä
Ylläoleva esimerkki siitä, miten poika olisi halunnut sitä mitä *kaverillakin* oli, kertoo hyvin siitä millainen esimerkki vertaisella ystävällä voi olla syömisen suhteen niin hyvässä kuin pahassakin. Ennen vertaissuhteita vanhempien esimerkki korostuu. Älä silloin aliarvioi teennäisyyden voimaa kasviksia maistellessa, vaan näytä ilmeillä ja eleillä että ruoka on hyvää. Ja kannusta puolisoasi tekemään samoin.
Meillä tarjotaan tosi monipuolisesti kaikkia makuja, sillä itsekin tykkään kokeilla uusia ruokalajeja. En yleensä kokkaa sitä mitä tiedän lapsen varmasti syövän, vaan sitä mitä itse haluan kokeilla ja tehdä. Lapsi syö ja totuttelee. Toki niin, että säännöllisin väliajoin teen takuuvarmaa ruokaa, josta tiedän lapsen pitävän.
Vinkkejä kasvisten lisäämiseen
- Kehu ja kannusta. Jos lapsi uskaltautuu maistamaan, anna positiivista palautetta.
- Keskity säännöllisen ruokarytmin pitämiseen. Kun ruokaa tarjotaan vaan ruoka-aikoina ja turhat napostelut jäävät väliin, ruoka voi maistua paremmin
- Syö itse kasviksia ja tarjoa kaikkea samaa lapsille yhä uudestaan ja uudestaan
- Älä lannistu vaikka lapsi nirsoilee. Tarjoa silti ja muista kannustaa.
- Syökää yhdessä ja maistakaa uusia asioita vaikka yhtä aikaa. Jokainen voi vaikka antaa arvosanan uudelle maulle tai vihannekselle.
- Ota lapsi mukaan ruoanlaittoon. Pienen lapsen voi ottaa maistelemaan ruokaa varten valmisteltuja raaka-aineita, kuten porkkananpaloja tai yrttejä. Kokemuksen mukaan varsinkin nälkäinen pieni lapsi maistelee mielellään uusia makuja.
- Piilota kasviksia ruokaan. Meillä ei kesäkurpitsa maistu yhtään, mutta spagetin sekaan raastettuna sitä ei edes huomaa. Porkkanaraaste sopii vaikka mihin: sämpylöihin, pastakastikkeisiin, makaroonilaatikkoon…
- Tehkää pizzaa. Jos lapset pääsee meillä täyttämään pizzaa, he syövät suurimman osan täytteistä ennenkö ne ehtivät edes koskettaa pohjaa. Toimisiko teillä? Mitä uusia makuja voisit sitä kautta kaupata? Meillä on ainakin innostuttu oliiveista
- Syökää uusia makuja hassussa paikassa tai retkellä. Kaikkihan meistä tietävät, että ulkona eväätkin maistuvat parhaita ja vähän kuivempikin eväsleipä on keskellä metsää ihan mahtavaa mahan täytettä.
Lähteet:
https://neuvokasperhe.fi/artikkeli/10-vinkkia-nirsoiluun-ja-valikoivaan-syomiseen/