• You are currently viewing Näytätkö lapselle että työ on kivaa?

    Näytätkö lapselle että työ on kivaa?

    Näytätkö lapselle että työ on kivaa? Minusta tuntuu, että hirveän harva näyttää.

    Suomalaiseen työkulttuuriin taitaa edelleen kuulua tietynlainen periksiantamattomuus, omasta selkänahasta nyhtäminen ja oman hyvinvointinsa totaalinen sivuuttaminen. Ajatellaan, että tärkeintä on tehdä työtä, mutta sen sisällöllä ei ole suurempaa merkitystä.

    Puurretaan vuosikymmenet työssä, johon mennessä vituttaa ja tullessa väsyttää.

    Onko tämä ihan oikein?

    Ei ole! Me teemme keskimäärin 480 tuntia töitä vuodessa. Miksi tuota aikaa ei voisi käyttää mieluisalla tavalla? Miksi se ei ole jo lähtökohta?

    Tiedän, tiedän. Joskus elämässä on hetkiä, toisinaan pitkiäkin, jolloin on tehtävä vain jotain työtä, koska on saatava leipää pöytään. Toki sekin on hyvä opettaa lapsille, että mukavuusalueelta on poistuttava ja jaksettava epämieluisiakin asioita.

    Mutta eikö kuitenkin olisi järkevää opettaa lapsille myös se, että kannattaa pyrkiä kohti omia haaveita?

    Että työssä viihtyminen ja työstä nauttiminen ovat perusjalka, ei vain harvojen ja valittujen epäsäännöllistä herkkua, tai jopa suoranainen myytti?

    Koen itse, että tämä on yksi tärkeimmistä asioista, jolla voin lapsiani tulevaisuuden varalle valistaa. Lähtökohta on se, että työn pitää antaa enemmän kuin ottaa. Sen tulee olla kivaa, kiinnostavaa ja mielekästä. Ei, aina ei voi olla kivaa, jokaisessa työssä on toisinaan raskasta – uskokaa pois, kyllä minä tiedän.

    On myös totta, että kaikki eivät voi saavuttaa kaikkea haluamaansa ja haaveilemaansa. Unelmia voi matkan varrella muovata toisenlaisiksi, ja sovittaa ne omien mahdollisuuksien puitteisiin.

    En ole niinkään kiinnostunut siitä, valitsevatko lapseni ammatikseen tarjoilijan, opettajan, hoitajan, rakennustyöntekijän tai vaikka lääkärin ammatin. Koen olevani onnistunut vanhemmuudessani, jos jokainen lapsistani löytää työn, josta he todella nauttivat.

     

     

    Vastaa