Ennakkoluulot säppiin ja uskoa itseesi, ole vapaasti mitä haluat. Millaisia ennakko käsityksiä sinä annat lapsellesi maailmaa varten tai muita ihmisiä kohtaan? Tähän en oikein itsekkään osaa kunnolla vastata, mutta ehkäpä näkemys erilaisuudesta pukeutumisessa voisi auttaa.
Tekstini kuvia pohtiessa en oikein osannut päättää mitä laittaisin, joten tällä kertaa mennään vähemmillä kuvilla. Ennakkoluulot aiheena on jokseenkin sellainen laaja, tyylin lisäksi niitä voi olla vaikkapa luonteesta tai muusta piirteestä. Kuitenkin keskustelu niistä on vähän käytyä, johtuen siitä vaatimattomasta suomalaisesta piirteestä jossa ajatellaan että kaikki ajallaan eikä mistään avata suuta ellei se ole aiheena jo esillä muualla.
Ennakkoluulot lisäävät ulkonäkö paineita
Koen yleensä hieman ristiriitaista tunne skaalaa oman tyylini ja äitiyden kanssa. Esikoiseni ollessa taapero vaiheessa meidän seuraamme puistossa ei kukaan liittynyt, ei ainakaan ilman ennakkoluuloja. Elämme kuitenkin jo sen verran avoimessa yhteiskunnassa ettei tatuointien määrän pitäisi enää aiheuttaa hämminkiä, saati olla syy siihen että ohjataan lapsia kauemmas. Kuitenkin tähän kohtelussa törmänneenä kynnys pukeutua kuten tykkään nousi. Tämän takia parin vuoden ajan hukkasin oman tyylini, sekä koin olevani eksyksissä sen kanssa ettei mikään vaate tuntunut hyvälle. Enkä kokenut niitä omikseni.
Pari vuotta sitten sattui oiva esimerkki, kuinka toisen lapsen lause siirtyi lapsen suusta hoidossa minun lapseni korviin.
“Vauvat käyttävät jumpsuitteja, eivät isot lapset”.
Tämän jälkeen en saanut enää kahta isompaa poikaani pukemaan jumpsuitteja päälleen. Se mitä opetetaan pukeutumisesta tai erilaisuus asioista tarttuu lapsille. Joskus sellainen tilanne tulee kohdalle väistämättä lapsen kanssa, että joutuu selittämään kuinka erilaisia ihmiset voivat keskenään olla. Tai että vaikka joku tekee jotain, ei heidän tarvitse niin toimia ollakseen osa porukkaa. Surullisinta on että jo päiväkoti iässä olevat lapset saavat osakseen ennakkoluulojen tuomia paineita, näin elokuun tullen ajattelin ainakin omien lasteni kanssa käydä vielä asiasta uuden keskustelun. Sillä aivan varmasti uuden edessä koulussa ja hoidon vaihdossa koetaan vahvoja tunteita siitä mille kuuluu siinä kohtaa näyttää tai käyttäytyä.
Ahaa elämys ja oivallus
Kolmannen lapsen jälkeen törmäsin gootti äitiin joka odotti vauvaa nahka vaatteissa, ja antoi oman tyylinsä loistaa. Emme jutelleet, mutta koin sellaisen ahaa elämyksen siitä mitä haluan itseni kanssa tehdä ennakkoluuloista viis. Punainen lankani löytyi jälleen, ilo meikkaamiseen palasi sekä laittautumiseen. Se ei tuntunut enää sille että teen jotain väärin jos keskityn hetken itseeni. Enkä kiinnitä enää huomiota siihen miten muut tyylini näkevät. Pääasia on että se tuntuu itsestä hyvälle.
Omaan tyylini, olen saanut vaikutteita pukeutumiseen eri katutyylien ala lajeja yhdistämällä. Eniten varmaan gootti/rock tyyli on vaikuttanut valintoihini vuosien varrella ja yhä. Meikkaan todella vahvasti, sillä koen meikin olevan suojakilpeni sekä tuovan lisää itsevarmuutta. Liikun myös usein ilman meikkiä, mutten koe että se olisi yhtään sen kummempaa. Tekoripset, vahvat meikit ja räikeät hiukset. Ei aivan jokaisen valinta, mutta siinä se juju onkin että jokaisella on oma valinta.
Haluan olla esimerkkinä niille äideille jotka eivät uskalla olla oma itsensä, koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa uskomaan itseensä uudelleen. Se oma hyvä olo kumpuaa juuri siitä kuin pääsee toteuttamaan itseään, eikä mikään rajoita varsinkaan ennakkoluulot. Muistetaan myös se että vaikka minä pukeudun miten pukeudun, se ei tarkoita että lapsieni pitäisi olla saman henkisiä. Tai tehdä perässä asiat kuten minä teen, he saavat valita aivan itse mikä hyvälle tuntuu. Kunhan asioille ei mennä eri pari sukissa kengät väärissä jaloissa. Heh
Jokainen ansaitsee tulla nähdyksi sellaisena kuin on, ilman ennakkoluuloja.
Marika
