Ensi maanantaina alkaa arki. Koululaisten pitkä kesäloma tulee päätökseen ja mies palaa töihin eli minulle se tarkoittaa, että rauhalliset aamupäivät kotitoimistolla ovat taas mahdollisia. Mutta kaipaanko rauhallisia päiviä kotitoimistolla? Toisinaan kyllä, mutta jos minun ja meidän työskentelytiimin live tapaamisvälit venyvät todella pitkiksi, alan kaivata sosiaalisia kontakteja.
ARKI ALKAA – MITÄ AION TEHDÄ TOISIN?
Olen tehnyt kotoa käsin töitä nyt toista vuotta ja huomaan, että työn ja vapaa-ajan erottamista toisistaan on vaikea tehdä. Kotona työskentelyssä on monia hyviä puolia, pystyn aikatauluttamaan omat työt kätevästi lasten hammaslääkäri yms. käyntejä varten, mutta herkästi käy myös niin, että päänsisäinen kaaos kasvaa kasvamistaan enkä enää erota milloin olen töissä ja milloin vapaalla. Okei, yrittäjänä tätä on vieläkin hankalampi erotella, mutta aion kuitenkin muutamia muutoksia tehdä arkeen, jotta se sujuisi mahdollisimman mutkattomasti.
SÄÄNNÖLLISYYYS
niin työskentelyssä kuin tauoissakin. Jos kalenterissa on ns. perinteinen kotitoimistopäivä edessä, aion jatkossa pitää huolen, että syön kunnollisen lounaan. Liian usein olen sortunut siihen, että nappaan nopeasti jääkaapista vain jonkun jogurtin tai teen pari leipää lounaaksi ja syön sen samalla kun istun koneella. Tauko koneelta tekee hyvä koko keholle eikä esimerkiksi pienestä vartin happihyppelystä korttelin ympärikään haittaa olisi. Toki jos on hyvä draivi päällä, on vaikea keskeyttää, mutta luotan siihen, että pitkällä tähtäimellä tauoista on varmasti hyötyä ja parantavat työskentelytehokkuuttani.
Lue myös: Vinkit kadonneen treenimotivaation löytymiseen
YHTEEN ASIAAN KERRALLA KESKITTYMINEN
tämä on mulle haastavaa, sillä koen multitaskaamisen olevan tehokasta, vaikka todellisuudessa omalla kohdallani se auheuttaa vain enemmän sekamelskaa. Merkkaan kaikki työtehtävät kalenteriin ja pyrin tekemään yhden tehtävän kerrallaan. Jos tehtävä on sellainen, että se olisi hyvä tehdä ilman keskeytyksiä, aion pistää puhelimen äänettömälle, kenties jopa työpöydältä kauemmas, jotten edes näe saapuvia viestejä. Ehdin paneutua viestien ja sähköpostien vastaamiseenkin kunnolla, kun niille on oma aikansa, tai näin ainakin oletan omalla kohdallani tapahtuvan.
TYÖPÄIVIEN PITUUS
itselläni on vähän se paha tapa, että vilkuilen sähköposteja pitkin iltaa vaikka olenkin mukamas lopettanut työt jo siltä päivältä. Tuskin kukaan olettaa, että jos laittaa sähköpostia illalla klo 18.30 että siihen vielä saman vuorokauden aikana vastauksen saisi. Joten, ei enää iltaisin sähköpostien lukua ja niihin vastaamista, ellei syystä tai toisesta työpäivä ole iltapainotteinen.
VAIHTELU VIRKISTÄÄ
toisinaan meillä on päiviä, jolloin olemme yhtiökumppanin kanssa saman katon alla ja tällöin nappaamme esimerkiksi hotellin Turusta tai Helsingistä ja painetaan pitkää päivää, mutta muuten olen tähän saakka työskennellyt hyvin pitkälti kotitoimistolla. Olen kyllä monesti ajatellut, että työpäivä jossain kahvilassa voisi olla virkistävää vaihtelua. Kahvilassa ei myöskään olisi pyykkikonetta tai tiskokonetta täytettävänä kesken työjuttujen. Myös säännölliset lounastreffit jossain ravintolassa ystävien kanssa voisi tehdä hyvää kotona työskentelyn vastapainoksi.
Tällaisia ajatuksia täällä alkavasta syksystä.
– Sarianna
Näytä tämä julkaisu Instagramissa
