• Ärsyttääkö hyvännäköinen äiti?

    Toivon tämän tekstin vaikuttavan vähemmistöön. Toivon, että suurin osa lukijoista on kanssani jo valmiiksi samaa mieltä. Aihe on jokseenkin kulunut sosiaalisessa mediassa, mutta haluan tuoda omia ajatuksiani siitä esiin, koska kohtaan säännöllisen harvakseltaan ihmisten rajoittuneita mielipiteitä myös minun ulkonäöstäni. Olen hyvännäköinen nainen ja äiti, ja ylpeä siitä. Mielestäni ei ole mitään väliä onko oma ulkonäkö muille tärkeää, en arvota ihmisiä sen mukaan. Itse kuitenkin huolehdin ja olen aina huolehtinut hyvinvoinnistani eli kehoni hyvinvoinnista ja sen myötä myös ulkonäöstä. Tykkään itsessäni monesta muustakin asiasta, mutta tykkään myös olla omaan silmääni hyvännäköinen. Jos se on jonkun mielestä pinnallista ja ei äideille kuuluvaa, niin sitten se on.

    HYVÄNNÄKÖINEN ÄITI ÄRSYTTÄÄ MUITA ÄITEJÄ

    ”Katso nyt tuotakin, äiti-ihminen” toteaa lenkillä ohittamani nainen ystävälleen minun juostessa heidän ohi pyöräilevän poikani kanssa. Ylläni minulla on tiukat lyhyet juoksushortsit ja normaali urheilutoppi.

    Kaupan kassa katsoo minua nenänvartta pitkin. Minulla on lyhyt farkkuhame, korkkarit ja musta naruolkaiminen toppi. Mukana olevat lapseni kinuavat kassan vieressä olevia suklaapatukoita. Katsoisiko kassan täti minua eri silmin, jos olisin lenkkareissa ja isossa t-paidassa?

    Uimahallin infopisteen asiakaspalvelija katsoo minua ja lapsiani kyllästyneenä. Hän vastaa silmiään pyöritellen normaaliin kysymykseeni liioitellun hitaasti, kuin olisin kiukutteleva lapsi kysymyksineni. Olisiko kohtelu erilaista, jos olisin iältäni vanhempi ja kasvoiltani väsyneempi?

    Olen lasten kanssa kaupungilla. Kauppakeskuksen aulassa on meneillään musiikkitapahtuma, jonka yleisöön pysähdymme hetkeksi jammailemaan. Minua parikymmentä vuotta vanhemmat naiset tuhahtelevat päätään pyöritellen. Naisilla on mukanaan suunnilleen samanikäisiä lapsia kuin itselläni.

    Olen festareilla hellepäivänä. Päälläni farkkushortsit ja lyhyt toppi. Juttelen työmaailmasta tuttujen miesten kanssa ja esittäydyn heidän kumppaneilleen. Osa juttelee kanssani varauksettomasti (heillä on hyvä itsetunto, päättelen), osa tuntuu varovan minua ja vastaa kommunikaatioyrityksiini väkinäisesti (heillä on huono itsetunto, valitettavasti, päättelen).

    ”Voi tyttö odotappa, kun pääset tähän ikään”. Tytöttely. Ensinnäkin, olen saavuttanut jo moneen kertaan ”tämän iän” ja näytän edelleen upealta. Aina minulle kerrotaan uudestaan, että no odota vielä viisi vuotta. Mitä minun pitäisi odottaa? Sitä, että lihon ja ikä tekee minusta tietyn näköisen? Äitini on minua 20 vuotta vanhempi ja odottelen edelleen milloin ”tämä ikä” alkaa hänessä näkyä. On tietenkin eri asia olla 25-vuotias kuin 45-vuotias, ulkonäkö on luonnollisesti erilainen, mutta miksi sitä pitäisi odottaa negatiivisessa mielessä? Aineenvaihdunta hidastuu ja kroppa muuttuu iän myötä, mutta eikö se ole vain luonnollista.

    Vastaavia tapauksia ja kohtaamisia on useita. En muista enkä jaksa muistaa niistä kuin osan. Reilu kymmenen vuoden äitiyden aikana olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että lokeroituneessa yhteiskunnassa tietynnäköiset äidit ärsyttävät suurempaan lokeroon kuuluvaa tuulipukukansaa. Ja valitettavasti puhun nyt pelkästään naisista. Osa naisista jopa kääntää suuri eleisesti miestensä katseita pois omasta mielestään liian hyvännäköisistä naisista. Voi luoja naiset, tsempatkaa vähän.

    PUE PÄÄLLESI MITÄ HALUAT

    Jos koen, että pakarani ja vatsani kestää lyhyet shortsit ja napapaidan, puen ne päälleni. Jokaisen muunkin pitäisi. Huolimatta siitä, oletko äiti vai et. Jos tunnet olosi mukavaksi fiteissä vaatteissa, käytä niitä. Jos koet isot ja löysät vaatteet omaksi jutuksi, pue ne päällesi. Pue just sitä mitä itse haluat. Vain se, että susta tulee äiti ei laita sua pukeutumisen suhteen mihinkään lokeroon. Et ole yhtään sen parempi äiti tai ihminen Marimekon raitapaidassa kuin Bikbokin pikkumekossa (ja kyllä, käytän itse molempia kyseisiä vaatteita sekä joskus tuulipukuakin).

    Minulla on aina ollut hyvä itsetunto. Olen kokenut itseni tarpeeksi hyväksi niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Muistan tilanteen hyvinvointi-messujen luennolta vuodelta 2013. Luennoitsija kysyi yleisöltä, kuka on tyytyväinen omaan ulkonäköönsä. Salissa oli satoja kuuntelijoita, naisia. Heidän joukostaan itseni mukaan lukien kätensä nosti vain muutama nainen. Olin tuolloin 23-vuotias, vuoden ikäisen vauvan äiti ja tyytyväinen kehooni kaikin puolin. Nyt kehoni on aivan erilainen. Silti melkein kymmenen vuotta ja kymmenen kiloa elopainoa myöhemmin, nostaisin käteni edelleen.

    ULKONÄKÖ ARVONA

    Ulkonäkö itsessään ei kuulu arvoihini. Hyvinvointi ja terveys sen sijaan kuuluvat. Hyvinvointi ja terveys itseni kohdalla taas vaativat liikuntaa. Urheilu on mielialalääke itselleni. Sen avulla mielenterveyteni pysyy hyvänä. Kaipaan rytmiä päiviin ja kehoni liikuttamista, josta saan hurjasti energiaa. Kun syön ja liikun hyvin, kehoni ja mieleni toimii hyvin. Sivutuotteena kehoni myös ulkoisesti voi hyvin ja näyttää hyvältä. Olen kropastani ylpeä, tykkään siitä ja aivan kaikesta ulkonäössäni. Se ei tee minusta itserakasta, vaan itsevarman. Se ei tarkoita, etten pitäisi muiden kehoja kauniina ja hyvännäköisinä. Arvostan ihmisissä aitoutta ja positiivisuutta. Ne jäävät mieleen, oli ihminen vartalon malliltaan millainen tahansa.

    Muistetaan myös, että ulkoinen kauneus on katoavaista. Kaikki muu on ainakin minun maailmassani tärkeämpää, vaikka aiheesta halusinkin kirjoittaa. Motiivi kirjoittamiseen on lähinnä se, että muiden arvostelu tai kohtelu ulkonäön perusteella on mielestäni väärin.

    SOSIAALINEN MEDIA

    ”Tuokin vain esittelee itseään”
    ”Miksi pitää laittaa itsestä bikinikuvia”
    ”Näkyykö tuossa kuvassa vähän liikaa”

    Mitä sitten. Mitä sitten, jos joku laittaa itsestä kuvan uimapuvussa instaan. Se ei taida olla keneltäkään pois, ei ainakaan muilta ihmisiltä. Keskittykää omaan elämään ja omaan instaan. Tai älkää seuratko niitä, joiden kuvat ärsyttää. Tai tehkää itselle ja omalle elämälle jotain niin, ettei toisten elämä ja tavat enää ota päähän. Voit tehdä sen, olit sitten kaksi- tai viisikymppinen. Koskaan ei ole myöhäistä vaihtaa asennetta, täällä eletään vain kerran ja kaikkien kannattais päättää olla kivoja ihmisiä. Lähtökohtaisesti on varmasti vaikeampaa ja raskaampaa kommentoida ärtyneenä muille kuin yrittää muuttaa itseään, tehokkaimmin pystyt vaikuttamaan itseesi ja omaan käytökseesi.

    Mielipiteeni on se, että jos sinulla itselläsi on hyvä itsetunto, sinulla ei ole tarvetta arvostella tai osoittaa mielipidettäsi kenenkään ulkonäöstä (muuta kuin positiivessa mielessä). Vain huonon itsetunnon omaavat ihmiset kokevat tarpeelliseksi arvostella heitä, joiden kaltaisia itse todellisuudessa haluaisivat olla.

    Haleja sulle ja ihanaa viikonloppua <3

     

    View this post on Instagram

     

    A post shared by Susanna Koivisto (@susannanko)

    Kommentit

    1. Mia

      Kiitos mahtavasta tekstistä. Naiset ovat toisiaan kohtaan välillä tosi julmia. Jokainen on kaunis ja hyvännäköinen ja jokaisen tulisi olla tyytyväinen itseensä juuri sellaisena kun on

      1. susannanko

        Kiitos palautteesta <3 Ihanaa, että ymmärsit tekstin pointin oikein, vaikka se olikin osittain provosoivasti kirjoitettu. Kaikki ovat omalla tavallaan kauniita ja saisivat olla tyytyväisiä itseensä sekä ystävällisiä muille ihmisille 🙂 Ihanaa viikonloppua sulle!

        1. Merry

          Olen about samaa mieltä. Kuitenkin on hyvä muistaa yksi asia. Tuhahtelu tai mikään muukaan negatiiviselta vaikuttava asia/käytös ei välttämättä liity itseen millään tavalla. Mielestäni se on aika itserakasta ajattelua.

          Toinen asia mikä pisti silmään on se, että ihminen joka tapaa uuden ihmisen ja on varauksellinen ei välttämättä omaa huonoa itsetuntoa, vaan voi olla ujo, hitaasti lämpiävä tai sitten kemia ei kohtaa, eikä häntä vaan kiinnosta

          1. susannanko

            Kiitos kommentista, toit hyviä pointteja esille. Olet täysin oikeassa siinä, että aina ei toisten käytös, eleet tms liity millään tavalla itseen. Ja tietysti on myös ihmisiä, joita ei kiinnosta tutustua sen enempää ja kemiat voi myös mennä vahvasti ristiin. Sanoisin, että useammin syyt ovat kuvailemiasi, kuin tekstissä kertomani ulkonäköön liittyvät syyt. Ne ovat harvemmassa. Mukavaa loppuviikkoa sinulle! 🙂

    2. Reija

      Vähä tai paljastavapukeisia naisia katsotaan aina samoin oli lapsia tai ei. Mulle taas nuorempana sanottiin moneen asiaan että kyllä nuorena jaksaa. No ei jaksa mutta useimmiten on pakko. Nainen on naiselle susi ja varsinkin äiti on useimmiten toiselle äidille susi.

      1. susannanko

        Näin se usein on.. Naiset on toisilleen pahimpia, ikävä kyllä. Ja voin samaistua tuohon ”nuorena jaksaa” kommenttiin. Välillä ei tosiaan jaksa 😀

    3. Läpipasko

      Itse olen luonnostaan hoikka, enkä ole joutunut kahden lapsen jälkeen kiloja tiputtelemaan vaan ne on tippuneet ihan itsestään. Ja tunnen kans joidenkin pahat katseet itsessäni, äitien etenkin jos he ovat itseäni isompia. Minähän en sille edes mitään voi etten liho, ja tähän olen kyllä erittäin tyytyväinen.

      1. susannanko

        Niin, eihän kukaan sille mitään voi lihooko helposti vai ei… ja kenenkään ulkonäkö, oli se sitten millainen tahansa, ei ole keneltäkään muulta pois 🙂

    Vastaa