• Yritän olla hyvä äiti, ihan todella

    Äidiksi tulo, ja äitinä olo ei ole helppoa. Haluat tottakai olla hyvä äiti, paras mahdollinen lapsellesi. Miten se käytännössä toteutetaan? Kiireen, väsymyksen, arjen keskellä? Kun pitäisi itsensä lisäksi huolehtia kahdesta lapsesta. Kun juuri olet oppinut olemaan äiti yhdelle, nyt sitä pitäisikin olla kohdelle. Ja äitinä pitäisi osata huolehtia lapsesta ja vastata hänen tarpeisiin ja hätään. Miten sen aina osaa?

    Hyvä äiti

    Laittoman monta tuntia vertaistukiryhmiä

    Julius on ollut melko itkuinen, vatsavaivainen ja huonosti nukkuva vauva. Olen liittynyt facebookissa refluksilapset ryhmään, allergialapset ryhmään, kireä kielijänne ryhmään. Mitä oman maidon tulemiseen tulee, olen liittynyt imetyksen tuki- ryhmään, imetysdietti- ryhmään sekä pumppaajien ryhmään. Ja koska olen epäillyt omaa maitoa, myös korvike- ryhmään. Olen aivan liian monta tuntia kolunnut läpi kaikkia ryhmiä, kysellyt apuja ja vinkkejä, jos joku tietäisi jotain tai jonkun mikä tai kuka voisi helpottaa pienen pojan oloa.

    Olen yrittänyt kaiken mitä keksin, jotta toinen ei olisi kipeä. Kokeiltu hieronnat ja osteopaatit. Äitinä yrittää tehdä kaiken, jotta olisi hyvä äiti, ja jotta lapsi voisi hyvin. Ja välillä tuntenut itseni niin onnettomaksi, etten pysty omaa lastani auttamaan.

    Äidin riittämättömyys

    Raskaana ollessa pelkäsin, että riittääkö rakkaus kummallekin? Mitä jos ”kyllästyn” esikoiseen ja vauva saa kaiken huomion? Rakkaus kyllä riittää, enkä kumpaakaan vaihtaisi pois. Esikoinen on kyllä vielä rakkaampi, olenhan tuntenut hänet kauemmin. Ja hän on jo ihan oma itsensä, oma luonne, juttelee ja touhuaa. Vauva ei vielä ehkä anna niin paljon kuin ottaa. Samalta esikoisesta tuntui, joten tiedän että tulen myös vauvaa yhtä paljon rakastamaan ajan kuluessa.

    Kurjaa on, kun enää ei esikoiselle pysty antamaan kaikkea mitä ennen. Ennen olin aina hänen käytettävissä. Jos yöllä heräsi, hain viereen ja kainaloon. Aina pääsi syliin ja äiti kantoi. Aina sai jakamattoman huomion. Nyt aivan liian usein joudun sanomaan, että ”äiti tulee kohta, äiti nukuttaa nyt vauvaa, äiti ei nyt pääse”. Yritän mahdollisimman usein antaa läheisyyttä ja syliä, ja kertoa kuinka paljon äiti rakastaa. Valitettavasti vauvan ollessa itkuinen (ja viihtyessä vain sylissä jumppapallon päällä) äidin huomio esikoiselle on todella vähällä.

    Onneksi tämä on vaihe. Tämä ei kestä ikuisesti. Pian äidin kädet vapautuu taas vähän, ja esikoinen saa myös äidiltä enemmän huomiota ja aikaa. Ja mikä parasta, kun aikaa kuluu pojat saavat toisistaan todella hyvät kaverit, heistä tulee toisilleen korvaamattomia. Se lohduttaa ja auttaa jaksamaan.

    Hyvä äiti

    Nyt tuntee olonsa riittämättömäksi. Illalla mietit, sanoitko esikoiselle rakastavasi? Muistithan näyttää hänelle kuinka tärkeä hänkin on? Otithan syliin, pidithän kädestä, saithan hänet nauramaan?

    Myös mietin, mikä vauvaa voisi auttaa? Pitäisikö kokeilla kuitenkin jotain muuta maitoa? Käydä vielä jollain lääkärillä? Odottaa ajan kulua, yrittää saada omaa maitoa enemmän ja alkaa rankemmille imetysdieteille? Miten olisin mahdollisimman hyvä äiti, kummallekin pojalle?

    Ehkä mä olen hyvä äiti, vaikka väsyneenä itkettää. Vaikka menetin esikoiseen hermot, kun pomputtelin jumppapallolla toista tuntia täysiä itkevän vauvan kanssa, ja esikoinen vaan kaipasi huomiota. Ehkä kelpaan, vaikka en vielä tiedä mikä vauvan oloa helpottaa, vai helpottaako mikään. Kai voin olla hyvä äiti, vaikka vauva saa pullosta maidon ja esikoisella edelleen vaipat. Ennen kaikkea toivon olevani sellainen äiti, joka kertoo pojilleen rakastavansa. Ja ettei lasten tarvitse sitä ikinä epäillä, että se on aivan itsestäänselvää. Ja että osaan näyttää sen. Ehkä en ole joka päivä paras äiti, mutta aivan jokaikinen päivä yritän olla todella hyvä äiti.

    Vastaa