Syntyykö teillä ruokahävikkiä kotona? Uskaltaisin väittää, että syntyy. Ruokahävikki on roskiin päätynyttä ruokaa, jonka synty olisi voitu välttää ennakoimalla paremmin ruuan kulutusta tai valmistamalla tai säilyttämällä ruoka toisin (ruokahävikki.fi)
Ruokahävikkiä syntyy ruokaketjun kaikissa vaiheissa, mutta kaikkein eniten kotitalouksissa. Suomessa kotitaloudet heittävät vuosittain roskiin yli 100 miljoonaa kiloa ruokaa. Henkilöä kohden heitämme ruokaa pois keskimäärin 20–25 kiloa vuodessa (ruokahävikki.fi).
En halua tuottaa ruokahävikkiä
Kun meidän lapset oli pieniä, sormiruokailu ei ollut ihan mun lemppariasia, koska mulla oli henkisiä esteitä vähän sen kanssa, että hyvää ruokaa lensi niin paljon lattilalle ja sieltä roskikseen. Muistan edelleen yhden iltapäivän vauvan kanssa, kun tein antaumuksella kvinoapihvejä vauvalle jotka tuntuivat todella monivaiheisilta. Itse söin jotain pahaa jääkaapista löytynyttä, ehkä jonkun ei-niin-hyvän ruoan jämät.
Monissa perheissä jotain vanhenee ajoittain jääkaappiin. Henkilökohtaisesti koen aina ahdistavan tuulahduksen kun totean, että viimeinen käyttöpäivä meni kauan sitten tai löydän kaapin perukoilta jonkun ihanan asian, jonka olemassaolon olin autuaasti unohtanut ja huomaan sen nähneen parhaat päivänsä kauan sitten.
Pyrin aktiivisesti välttämään ruokahävikkiä, enkä ole orjallinen parasta ennen -merkintöjen tuijottelija. Viimeinen käyttöpäivä onkin sitten asia erikseen, sillä se alkaa mikrobiologisesti pilaantumaan.
Oman empiirisen havainnointiin perustuvan tutkimuksen mukaan, avaamattoman maitopurkin ohittaessaan parasta ennen päivänsä vaikka neljäkin päivää, se käy hyvin vielä nesteeksi jonkin maitopuuroon tai pannukakkutaikinaan.
Isäni antoi minulle hänen luona käydessään paketillisen kananmunia, joiden parasta ennen päivämäärä oli ollut edellisenä päivänä. Hän totesi, että vie tuosta mummun kanoille. Otin kennon käteen, ja totesin, että ei näin hyviä munia kanoille anneta. Illalla teimme niistä lettutaikinan.
Hapanmaitotuotteet, kuten rahka, piimä ja kermaviili ovat varsin käyttökelpoisia esimerkiksi leivonnassa ainakin vielä viikon päiväyksen ohittamisen jälkeen. Testattu on monta monituista kertaa. Ruokahävikin torjunnassa haju- ja makuaisti ovat ehdottomia kavereita.
Monet ovat lukeneet iltapäivälehdistä kikkoja, millä tunnistaa tuoreen kananmunan. Kikka on yksinkertainen. Laita kananmuna veteen ja katso, kelluuko se. Tuore kananmuna uppoaa pohjaan, vanhempi versio kelluu pinnalla. Ongelmallisen tästä mahtavasta kikasta tekee sen, että vaikka kananmuna ei olisi enää tuore ja se kelluisi, se ei suinkaan tee siitä käyttökelvotonta. Jos kananmuna muuttuu oikeasti huonoksi, sen kyllä haistaa.
Kuukauden vanhat kananmunat eivät juuri koskaan haise siltä, etteikö niitä voisi vielä käyttää. Jos tykkää syödä munakkaita, niin tuore kananmuna on ehdottomasti paras valinta. Jos kuitenkin on aikeissa tehdä vaikka makaroonilaatikon, parasta ennen-päiväyksen ohittaneet sopivat vielä mainiosti ruoanlaittoon. Riko muna lasiin ja haista. Jos kananmunan haju ei epäilytä, käytä se.
Ruoka on liian hyvä ja tärkeä asia hukattavaksi
Tällä viikolla vietetään hävikkiviikkoa. Sille on omistettu kokonainen nettisivu, johon kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa. Sieltä löydät vinkkejä hävikin minimoimiseen omassa arjessasi.
Jos et jaksa nyt surffailla kyseiselle nettisivustolle, kokeile esimerkiksi näitä vinkkejä
- Saat elvytettyä hieman nuupahtaneet kasvikset, juurekset ja salaatit kun liotat niitä jääkylmässä vedessä. Nahistuneet vihannekset sopivat hyvin vielä vaikka sosekeittoihin tai uuniruokiin.
- Tee lämpimiä voileipiä. Niihin uppoaa monet jääkaapin jämät, kuten leikkeleet, juustonkannikat ja epämääräiset erilaisten säilykkeiden pohjat ja pehmenneet tomaatit.
- Pidä viikossa ainakin yksi jämäpäivä, jolloin kaikki syövät sitä, mitä kaapista löytyy. Ylijääneet keitetyt perunat voi paistaa ja maustaa, riisinkin voi paistaa ja maustaa ja monen ruoan voi jatkojalostaa lisäämällä siihen vaikkapa lisää kasviksia ja paistamalla sen pannulla.
Lähteet: