• Imetyksestä luopuminen toi hopeareunuksen

    Olen aiemmin kertonut, että meidän alkutapaile kuopuksen kanssa on ollut haastava. Alussa yritin ihan kaiken, jolla voisi itkuisuutta vähentää. Imetyksestä luopuminen oli yksi niistä. Ajattelin, että vauva saa mun maidosta jotain, johon reagoi kipuilemalla. Ajatuksena oli myös, että multa tulee maitoa liikaa/liian kovalla paineella, joten ehkä tuttipullosta olisi helpompi saada maitoa?

    Aluksi aloin siis pumppaamaan, ja syöminen siitä onnistuikin paremmin. Vauva sai siis mun maitoa pullosta, ja hetkeksi helpotti.

    Heti syömisen jälkeen oli helvetti irti

    No kauaa tämäkään ei toiminut, vaan pian syömisen jälkeen alkoi kamala huuto. Palasin siis ajatukseen, että mun maidossa on joku joka aiheuttaa oireita. Siirryttiin korvikkeelle, ja vauva oli paljon rauhallisempi. Nukkui yölläkin levollisemmin.

    Olin itse aivan poikki, joten millekään imetysdieteille en jaksanut alkaa. Mentiin sieltä, mistä aita oli jo kaatunut. Lopulta korvikekaan ei sopinut. Vatsa meni aivan ummelle, ja muitakin oireita alkoi tulla. Oltiin aivan pulassa, ei tiedetty mitä maitoa kokeilla, ja mitä tehdä.

    Oman maidon pumppaaminenkin alkoi jäädä vähälle, ja pian kokonaan. Tuntui, että siitä tuli kovasti vatsavaivoja. Miksi siis käyttäisin aikaa päivässä pumppaamiseen, kun mun maito ei sovi? Ja muutenkin kädet aivan täys työtä kahden pienen lapsen kanssa.

    Imetyksestä luopuminen

    Uudelleen maidon nostattaminen

    Imetyksestä luopuminen harmitti. Nautin esikoisen kanssa imetyksestä, se oli meidän kahden oma hetki. Oltiin ihan lähekkäin, vain me kaksi. Aloin myös ajattelemaan, että luovutin ihan liian helpolla. Vaikka vauva sai mun maidosta oireita, sai se niitä myös muista. Mun maidolla sentään vatsa toimi, eikä kakkaa tarvinnut tehdä montaa päivää aivan kamalan huudon kanssa.

    Yritin alkaa nostattamaan uudestaan maitoa. No eihän sitä tullut, kuin ehkä 20 milliä. Ja mua otti päähän. Miksi en vaan jatkanut pumppaamista, kun kokeiltiin muita maitoja välissä. Pikkuhiljaa maitoa alkoi tulla, ja lopulta löytyi hyvä balanssi maitojen suhteen, jolla mennään nytkin. Vauva saa noin 1/3 päivän maidoista mun maitoa, loput korviketta. Ehkä saisin vieläkin enemmän maitoa nostatettua, mutta loppuu kädet sekä vuorokaudesta tunnit. Aika ei riitä taaperolle sekä vauvalle. Vauvaa yritin rinnallekin maitoa nostattamaan, mutta ei hän enää siihen suostunut.

    Ei niin huonoa, ettei hyvääkin

    Lopulta pojalla paljastui kireä kielijänne, joka luultavasti on aiheuttanut osan tai kaikki oireista. Valitettavasti me saatiin tieto ja apu liian myöhään.

    Mutta imetyksestä luopuminen toi jotain hyvääkin. Saan välillä nukkua yön paremmin esikoisen lattialla patjalla, kun isä hoitaa vauvaa yön ja syötöt. Isä pystyy osallistumaan täysin kaikkeen hoitoon, kun vauva ei ole tissillä. Niin ihanaa kun olisikin, että vauva olisi rinnalla, kyllä tämä myös tuntuu lopulta ihan hyvältä systeemiltä. Pystytään kumpikin vanhempi hoitamaan tasapuolisesti vauvaa. Lisäksi saan itse enemmän vapautta liikkua ja touhuta, kun vauvaa pystytään ruokkimaan pullolla.

    Ihan erilainen alkutaival maidon suhteen, mitä olin ajatellut. Tai kuinka esikoisen kanssa meni. Häntä imetin kuitenkin 6-8 kuukauden ikään saakka.

    Vastaa