• Kunpa vauva-ajasta saisi nauttia, eikä päivät olisi selviytymistä

    Vauva-ajasta kuuluisi nauttia, sehän menee super nopeasti ohi. Vauva kasvaa silmissä ja oppii joka päivä jotain uutta. Lapset ovat vain kerran vauvoja, etkä enää takaisin sitä aikaa saa. Mutta mitä jos kerta kaikkiaan vauva-ajasta ei pysty nauttimaan? Jos päivät ovat selviytymistä ja kärvistelyä päivästä toiseen? Odotat, että päivät ja viikot vaihtuu. Lopulta kuukaudet. Odotat, että vauva oppisi syömään kiinteitä, nukkumaan ja olisi vähemmän itkuinen.

    Vauva-ajasta

    Kolmen kuukauden rajapyykki

    Monet tahot sanovat, että kolmen kuukauden iässä vauvan itkuisuus vähenee. Koliikki, itkut ja vatsavaivat helpottaa ja vähenee. Itse en sitä ole odottanut, koska esikoisen vauvavuodesta muistan, että ei se kyllä silloin helpottanut. Eikä itkut vähentynyt. Varmaan noin 1,5 vuotiaana alkoi elämä olla ihan taas mukavaa. Julius on nyt siis kolme kuukautta ja pari päivää päälle. Ja itkuisuus huipussaan. Täytyy silti myöntää, että vähän toivoin itkuisuuden jo olevan vähentynyt kun kolmeen kuukauteen päästään. Silloin kun neljältä aamuyöllä lykkäsin häntä vaunuissa ulkona ja yritin saada nukkumaan. Silloin Julius taisi olla kuuden viikon ikäinen. Nyt odotan, että poika olisi puoli vuotias. Ehkä jo silloin hän osaisi nukkua, eikä olisi kovin itkuinen?

    Meidän vauvat ei nuku, ei päivällä eikä yöllä

    Ajattelin, että väkisinkin pikkuveljen olisi oltava parempi nukkumaan. Esikoisen vauvavuodesta oli otettu oppia, ja ei kai yhtä onnettomasti nukkuvaa nyt toistamiseen samaan perheeseen tulisi? Mutta tadaa, kyllä tuli. Nyt tässä päiväunien puuttumisessa on myös se, että esikoiselle pitäisi antaa myös aikaa ja huomiota. Eikä siinä mitään ongelmaa olisi, jos pikkuveli vetäisi parin tunnin unia vaikka vaunuissa ulkona. Aikaa jäisi ihan erilailla esikoiselle.

    Oma pää lujilla

    Välillä on melkoista taistelua oman pään sisällä, että pysyy järjissään. Ja kyllä sitä itku usein myös itselle tulee, kun tarpeeksi kauan vauvan huutoa kuuntelee. Sehän on aivan kidutusta. Ja kyllä miettii ”mikä hitto sua vaivaa, ja mikset voi nukkua, mikset voi olla hiljaa!” Tätä fiilistä ei varmasti voi ymmärtää, ennen kuin se omalle kohdalle osuu.

    Ja ennen kuin kukaan ajattelee, kyllä rakastan lapsiani. Mutta olen myös 110% varma, että meidän lapsiluku on täynnä. Ei enää lapsia meille. Ja tiedän, että esimerkiksi vuoden päästä meidän arki on aivan erilaista! Ja pojista tulee parhaat kaverukset keskenään. Ja tulen nauttimaan pikkulapsi ajasta, vaikka vauva-ajasta en nauti. Just nyt on suhteellisen raskasta, ja usein vituttaa ja itkettää. Ja saa sen myös myöntää.

     

     

    Näytä tämä julkaisu Instagramissa

     

    Henkilön Erika🌸 (@erikajapojat) jakama julkaisu

    Ja siis olisihan se aivan mahtavaa, että vauva-ajasta pääsisi nauttimaan! Kiertelisi pitkin kyliä ja kirpputoreja, vierailisi kavereilla. Mutta ei se paljon huvita, kun vauva kiljuu autossa kaukalossa sekä vaunuissa. Myönnän hieman kadehtivan niitä äitejä, jotka pääsevät touhuamaan vauvan kanssa. Ja käy esimerkiksi vauvajumpilla! Mikään tai kukaanhan ei estä minua osallistumasta, mutta itse en jaksa. Se vauvan itku ja huuto porautuu niin johonkin aivolohkoon ja syvälle, että ei tee mieli ihmisten ilmoille mennä.

    Vastaa