• Vauvavuosi, lapsiarki, kaiken se kestää -kestääkö?

    Oltiin viikonloppuna miehen kanssa kahdestaan minilomalla. Kummallakin ollut väsymystä ja ärsymystä viimeiset viikot (kuukaudet) ilmassa, koska taapero joka alkaa löytää omaa tahtoa sekä vauva, joka haluaa taistella viimeiseen asti unia vastaan. Unettomuutta sekä koko syksyn kestävää sairastelua. Kyllä siitä on se rakkauden fiilis välillä hyvin kaukana. Keskitytään vaan olemaan äiti ja isä. Yritetään saada lapsiarki rullaamaan, välillä unohtamalla itsensä ja toisensa. Yritetään vaan saada hoidettua tämä päivä kunnialla maaliin, tai edes sinne päin. Vauvavuosi ei oo mitään parisuhteen kulta-aikaa, se tuli jo Jasun kohdalla todettua.

    Ja just kun alko vähän meno tasottua, mentiin naimisiin eikä toisen naama enää **tuttanutkaan niin paljon, pamahdin raskaaksi😂 No ei. Ihanaa kun meillä on pojat, mutta ei se sitä faktaa silti poista, että ihan tosissaan saa työskennellä jotta yhdessä pysytään. Ja välillä keskittyä olemaan myös mies ja vaimo.

    Vauvavuosi parisuhde

    Älä eroa vauvavuoden aikana -älä vielä toisenakaan vuotena

    Muistan aina saaneeni muistutuksia Jasun ollessa vauva, että älkää erotko vauvavuoden aikana. Eikä erottu, eikä toki oltais muutenkaan ilman näitä muistutuksia. Mutta muistan myös sen, kun muutamat sanoivat, että kestäkää vielä se toinenkin vuosi. Kun lapsi on reilu 1v, on se edelleen haastavaa. Vasta kun hän täyttää kaksi, alkaa hieman olemaan helpompaa. Hän alkaa syömään itse, mahdollisesti pottailla, yöheräilyt vähenee.

    Ja meidän tapauksessa tämä ensimmäiset kaksi vuotta pitikin enemmän paikkansa! Nyt tosiaan Jasu on helpompi (hän täyttää helmikuussa kolme) ja nyttenhän parisuhteelle olisi aivan erilailla aikaa. Lapsiarki tottakai verottaa, se on selvää. Mutta usein suhteelle suurimmat kompastus kivet ovat vauva-aikana, kun yhtäkkiä miehestä ja vaimosta tulikin äiti ja isä.

    Ja ensikoisesta oppineena me tiedetään, että jos toisen naama ottaa päähän ja miettii, että miks hitossa me edes ollaan yhdessä. Sen tajuaa, että se on se väsymys ja ruuhkavuodet mikä nyt puhuu.

    Koska jos lapsia/tätä härdelliä ei olisi, niin eihän se toinen sitten ärsyttäisi. Ei olisi valvomista yms. Eli siinä toisessa ei tosiaan lopulta olekaan vikaa, se on vain nyt tämä aika. Kumpa sen muistaisi silloin kun olet nukkunut viikon aikana yhteensä noin kuusi tuntia, olet täynnä puklua ja hyssytät vauvaa ja yrität saada taaperon tapeltua nukkumaan. Kun siihen hetkeen mies erehtyy kysyä viikonlopulle saunailtaa ja mietit, että olisko helpompaa kun olis yksin ja erottais. Ei, ei se olisi.

    ”Mut on rakkaudessakin päivii niitKun ei haluiskaan tulla töistä kotiinKun huudetaan et: ”Mee helvettiin”Mut silti viedään lapset teatteriinJään, sä tiedät et mä jäänMut on rakkaudessakin päivii niitKun tahdon tietää et sä pysyt siin


    Kumpaa väsyttää ja **tuttaa enemmän

    Ja ainakin käsi virheen merkiksi mistä meillä välillä kisataan on se, että kummalla oikeus olla enemmän väsynyt. Saahan sitä olla äiti ja isä, kumpikin. Ja ne aivan arkiset asiat ovat niitä, jotka pistää veren kiehumaan. Jos toinen jättää vesipullon sohvalle, tai päivällä yön jäljiltä olohuoneessa on petivaatteet. Ja silloinhan ollaan oikeastaan todella hyvällä mallilla, että nämä ovat niitä asioita jotka ärsyttää.

    Meillä tällä hetkellä mies nukkuu olohuoneessa tai Jasun huoneessa, koska sairastelujen vuoksi toinen joutuu Jasun huoneessa käymään yöllä, ja toinen sitten ruokkii ja hoitaa vauvan. Näin saadaan joten kuten edes muutama tunti nukuttua yöllä. Nyt kun oltiin Järvisydämessä viikonloppuna, me nukuttiin vierekkäin! Voi kuinka ihanaa se oli. Ennen sitä oltiin nukuttu syyskuussa viimeksi vierekkäin😄 Oikein avioliittoa parhaimmillaan, kyllä lapsiarki tosiaan koittelee kuinka tosissaan sitä ollaan.

     

     

    Näytä tämä julkaisu Instagramissa

     

    Henkilön Erika🌸 (@erikajapojat) jakama julkaisu

    Ja kuinka ihanaa oli huomata viikonlopun aikana taas ne piirteet toisessa, johon aikoinaan rakastui. Ihan se sama tyyppi on siellä edelleen, nyt vaan maailmaa katsellaan lapsiarki-lasien läpi. Ja entistä vahvemmaksi taas kaiken tämän jälkeen saadaan suhde sekä rakkaus.

    Ja varmaan aika harvalla se parisuhde on yksisarvisia ja hattaraa jos yöunet ovat pari vuotta katkonaisia ja jatkuvasti joku perheenjäsen on sairaana. Mutta kunhan muistaa edes välillä sanoa toiselle, että edelleen rakastaa. Pitkän päivän, illan ja nukutus taistelun jälkeen antaa edes suukon ennen nukkumaanmenoa. Ja kun joskus laittaa vähän hiuksia, pikkasen silmäpusseja naamasta piiloon sekä edes kerran kuussa vaihtaa ne pieruverkkarit johonkin muuhun, tekee sekin jo ihmeitä arkeen ja suhteelle. Ja faktahan se on, en minä yksin tätä arkea jaksaisi enkä pärjäisi. Vaikka joskus muka siltä tuntuu, että yksin pyörittäisi paremmin koko paletin. En mä pyörittäis.

    Vastaa