Tapasin lenkkipolulla eilen puheliaan pojan, hän lyöttäytyi seuraani ja jutteli avoimesti kanssani koko pitkän lenkin ajan. Sen enempää pojasta yksityiskohtia paljastamatta kerron, että hän on ala-asteella sellaisessa koulussa missä on hurjan paljon oppilaita. Se mikä erityisesti jäi mieleeni oli pojan kertomus välitunneista. Pojan koulussa on kuulemma jatkuvasti väkivaltaa.
Poika kertoi, että välitunneilla on kuulemma jatkuvasti kahakoita, siellä hyökitään muiden kimppuun. Usein on yksi uhri ja useampi hyökkääjä. Tappeluissa on mukana useimmiten pojat, sekä uhreina, että tekijöinä. (Fyysisissä tappeluissa)
Se mikä tekee asiasta vielä pelottavampaa on, että opettajia ei kuulemma useimmiten niissä tilanteissa näy. Kun on tuollainen iso koulu, niin se on varmasti ihan totta, että opettajilta jää paljon näkemättä.
Mutta kertoi tuo poika myös tilanteesta missä opettaja oli tullut väliin ja saanut nyrkistä. Kyseistä opettajaa ei ole sen jälkeen enää koululla näkynyt.
Välitunneille enemmän tekemistä!
Kun puhutaan ala-aste ikäisistä lapsista niin tämä on vähintäänkin surullista. Tuon ikäisten pitäisi leikkiä ja pelata välitunneilla eikä hakata toisiaan.
Valvonnan lisäksi miettin, että onko välitunneilla tarpeeksi aktiviteetteja lapsille?
Poika kertoi, että heillä on kivoja jumppalaitteita pihalla, mutta niitä ei saa käyttää. Tiedän, että samaisesta koulusta on viety pihalta myös erilaisia karuselleja ja muita vempaimia pois, koska niissä on joku loukkaantunut. Joitain yhteispelejä on myös kielletty välituntien aikaan.
En nyt sano, että nämä vempaimet ja leikit veisivät väkivaltaa pois, mutta jos lapsilla olisi paljon tekemistä ja mahdollisiuuksia tuhlata ylitsepursuvaa energiaansa välitunneilla, niin ehkä sille tappelemiselle jäisi vähemmän aikaa? Ehkä riitoja ei syntyisi niin herkästi?
Tunnetaitoja koulumaailmaan
Nyt on onneksi herätty tunnetaitojen opettamiseen koulumaailmassa. Tavoitteellisella tunnetaito-kasvatuksella saatettaan ehkäistä jo varhaisessa vaiheessa väkivaltaisen käytöksen syntymistä.
Esimerkiksi opettaja tarvitsee tunnetaitoja työssään jatkuvasti. Opettaja puolestaan opettaa oppilaille tunnetaitoja omalla toiminnallaan eri vuorovaikutustilanteissa. Opettajille on nykyisin olemassa myös erilaisia elämäntaitojen koulutusohjelmia apunaan. (Lähde: Opetushallitus)
Emmekä me vanhemmat voi pestä itseämme ulos tunnetaitojen opettamisen vastuusta myöskään. Vastuu on ihan meillä kaikilla aikuisilla.
Tuo poika lenkkipolulla pohti “Kyllä mä väliin menisin jos olisin vähän isompi.” Voi pientä poikaa, ei ole sinun tehtäväsi mennä tappeluiden väliin, vaan aikuisten.
Eniten sitä toivoo, että kun lähettää lapsensa kouluun, niin hän olisi siellä turvassa. Ei kai se liikaa ole toivottu? Eihän?
