Meidän perheen arki saaristossa ei varmaan suuremmin eroa muistakaan pienten paikkakuntien elämästä. Kun asuu pienellä paikkakunnalla, kaukana isommista kaupungeista, kaikkia palveluita ei ole ihan lähellä. Toisaalta Turkuun pääsee omalla autolla noin puolessa tunnissa, joten ei me ihan missään keskellä merta asuta, saatika soutuveneellä liikuta muutoin kun kesällä mökkirannassa kaisloja karsiessa.
Lue myös: Elämän jäljet saa näkyä
Sain tämän postausidean eilen kun istuin junassa matkalla Helsingistä kotiin. Toisin sanoen suuresta kaupungista takaisin luonnon helmaan. Minulta myös toisinaan instagramissa kysytään, että millaista saaristossa on asua, joten koostin muutamat huumorilla maustetut faktat, jotka jaoin aiemmin instaseuraajilleni ja nyt teille.
PERHEARKEA SAARISTOSSA
▪︎ Yksi päätie, jossa liikkuessa moikkaat vähintään joka kolmatta vastaantulijaa
▪︎ Kaupan kassa osaa sun viikon ruokaostokset jo ulkoa
▪︎ Jos oma lapsi harjoittelee ninjaliikkeitä roskista vastaan tai tekee jotain muuta normaalista poikkeavaa, sun puhelin piippaa aika nopeasti
▪︎ Jos vaihdat autoa / puolisoa / ulkonäköäsi radikaalisti, oot ainakin parin seuraavan viikon polttava puheenaihe
Asutko itse pienellä paikkakunnalla? Tuleeko sulle mieleen jotain mitä listaan voisi lisätä? Tai oletko muuttanut pieneltä paikkakunnalta pois, mutta haikailet ehkä nyt takaisin? Tai et voisi ikinä kuvitella asuvasi missään muualla kuin isossa kaupungissa? Itsehän olen koko ikäni asunut saaristossa, joten olisi vaikea kuvitella, että asuisimme missään muualla. Nyt talvea kohti mentäessä saaristossa meno hiljenee. Turistit ovat oikeastaan kokonaan poistuneet katukuvasta, eli meininki vilkastuu sitten taas kun lumet on sulaneet ja mökkiläiset aloittavat kesäkauden.
