Somekiusaaminen, sain hetken tauon jälkeen siitä taas osani.
”Huoramainen mut niinhän sä sellaisen esikuvan haluat antaa lapsillesi. Toivon että kukaan ei ota mallia susta, perheestäsi tai elämästäsi edes lapsesi”.
Näin kuului tuntemattomalta saamani sähköpostiviesti kirjoitusvirheineen päivineen. Liitteeksi oli laitettu kuvakaappaus minusta instatililtäni. Olen enimmäkseen saanut positiivista palautetta ja viestejä seuraajiltani ja blogini lukijoilta. Tämä viesti kuuluu harvempiin negatiivisiin ja sai kirjoitusintoni syttymään, kiitos siitä sinulle viestin lähettäjä.
IHMISET VOIVAT HUONOSTI
Mieleeni nousee ajatus siitä, kuinka huonosti tämän kaltaisten viestien kirjoittajat voivat. Minulla ei riitä ymmärrys siihen, miksi joku haluaa käyttää aikaansa muiden tekemisistä mielensä pahoittamiseen ja sen mielipahan siirtämiseen kohteeseen. Eikö minullekin viestin kirjoittanut ihminen voisi paremmin keskittymällä omaan elämäänsä? Media on täynnä asioita, jotka herättävät ihmisissä erilaisia tunteita. Ei kaikki somessa oleva sisältö ole minuakaan varten. En pidä kaikkea sisältöä mielenkiintoisena ja itselleni sopivana. En kuitenkaan koe minkäänlaista tarvetta kertoa mielipidettäni kyseisen sisällön tuottajalle. Varsinkaan nimettömänä ja ei-rakentavasti. Jos koet pakottavaa tarvetta jauhaa jonkun ihmisen sinua ärsyttävästä somesisällöstä, jauha siitä sisällöntuottajan selän takana kavereidesi kesken, tai avaa keskustelu suoraan omalla nimelläsi ja kasvoillasi. Jos et ymmärrä miksi joku julkaisee mielestäsi ”huoramaisia” kuvia, kysy siitä suoraan ja asiallisesti, ilman ilkeyttä. Itse en ainakaan loukkaannu, jos minulta kysytään suoraan ”miksi jaat kyseisiä kuvia”. Ja voin kertoa, kukaan ei koskaan ole kysynyt.
LASTEN TAI MUIDEN LÄHEISTEN VETÄMINEN MUKAAN
Toivottavasti jokainen, joka on vihamielisiin viesteihinsä ottanut lapset tai kohteensa muut läheiset mukaan, kokee piston sydämessään. Sellainen on sairasta. Minun saamani viesti tämän asian suhteen on vielä kevyttä, mutta tiedän tapauksia, joissa jopa lasten henkiä on uhattu. Ei ole ihme, että yhä useampi päättää rajata lapsensa tai muut läheiset kokonaan somensa ulkopuolelle, he tekevät sen syystäkin. On surullista, että maailmassa on niin paljon pahaa, jota pelätä.
MITÄ ITSESTÄÄN SAA SOMEEN JAKAA?
Minkälaiset kuvat on ok, minkälaista sisältöä voi someen jakaa? Kaikenlaista. Ihan mitä itsestäsi haluat jakaa. En kestä ihmisten välistä päivittelyä ja arvostelua toisistaan ja toisten tekemisistä. Mitä ihmettä se on sinulta pois, jos naapurin Maija jakaa itsestään tissikuvan alusvaatteissaan. Se ei ole yhtään mitään pois. Olen itsekin kyllästynyt miettimään, mikä on soveliasta ja minkälaisesta kuvamateriaalista lähtee seuraajia ja mistä niitä tulee lisää. Olen aina yrittänyt ajatella tätä mahdollisimman vähän ja jakaa juuri sitä sisältöä mitä itse haluan. En voi kuitenkaan väittää, että en olisi jättänyt jotain julkaisematta ajatellen sen olevan joidenkin mielestä liikaa tai vääränlaista. Haastankin itseni tästä eteenpäin laittamaan someen tasan mikä omasta mielestäni on okei, enkä välttele sellaisten kuvien julkaisua, joista epäilen jonkun pahoittavan mielensä. Haasta sinäkin itsesi samaan.
NAISET NAISILLE SUSIA
Yllä on lause, joka valitettavan usein on totta. Myönnän, että olen itsekin sortunut päivittelemään jonkun naisen kuvia ajatuksella ”eikö tuo ole nyt vähän liikaa” jne. Nykyään minulle on harvemmin mikään liikaa. On aina jotain, mitä en itse jakaisi, mutta voin silti nostaa hattua niin tekevälle. Miksi usein ajatellaan esimerkiksi vähäpukeisen kuvan julkaisemisen olevan naisen epävarmuutta? Jos minulta nyt joku kysyisi suoraan mitä haen itseni esittelemisellä somessa, voisin vastata siihen empimättä. Ja taidan vastata siihen kysymättäkin. Olen miettinyt ja käsitellyt kyseisen asian päässäni selväksi, itselleni selväksi, ja muille sen ei tarvitse ollakaan selvä. Voin kuitenkin nyt avata ajatuksiani, joiden avulla asia tulee selväksi mahdollisesti jollekin muullekin itseni lisäksi.
MYÖNNÄN HUOMION HAKUA
Jos laitan itsestäni kuvan alusvaatteissa, uimapuvussa tai muuten vain vartaloani korostavissa vaatteissa, en tee sitä epävarmuuttani. Päinvastoin; pidän itsestäni ja kropastani. Haluan ottaa kuvia, joissa tuon kroppaa esille, koska pidän niistä kuvista itse. Haluan näyttää salilla treenatun peppuni, koska miksi piilottaisin työni tulokset? Huomiota toki haen näillä kuvilla, niin kuin muillakin someen laittamillani kuvilla ja videoilla. Miksi muuten laittaisin niitä sinne? Kaikki tarvitsevat huomiota, ihailua ja arvostusta; toiset enemmän ja toiset vähemmän. Itse kuulun ensimmäiseen ryhmään. Ja mitä pahaa siinäkään taas on? Lisäksi, selatkaapa instatiliäni, en ihan heti keksi alussa mainitun viestin lähettäjän ajatusta siitä, että minun somesisältöni olisi kovinkaan hänen kuvailemaansa 😀
Pääsyy kuvien laittamisella someen on se, että minulla on sanottavaa ja mielipiteitä, joita haluan päästä kertomaan. On aiheita, joista mielestäni pitäisi puhua enemmän ja olen itse niistä valmis puhumaan. Fakta on, että seksi ja seksikkyys myy. Käytän siis ehdottomasti hyödyksi naiseuttani haluamallani tavalla saadakseni huomion. Jos en saa somessa kuvillani huomiota, en pääse kertomaan haluamiani asioita tarpeeksi usealle ihmiselle. Totuus on, että uimapukukuvat tavoittavat usein jopa kymmenkertaisen määrän tilejä kuin perus selfiet. Näin ainakin minun instagram-tilillä. Joten, pysyn valitsemallani tiellä, minun tielläni.
Sinun tiesi tai tapasi ei tarvitse mukailla omaani. Jos sisäistät tämän, voi se olla mieltäsi avartava kokemus.