• Onnea on omatoimiset pojat

    Tajusin juuri miten suuri onni on omatoimiset pojat!

    Juteltiin aikuisten kesken siitä, että mitä asioita me on jokainen lapsillemme haluttu opettaa. Oli hauska huomata, että kaikilla perheillä oli aika erilaiset asiat mitkä koettiin tärkeinä liittyen omiin lapsiin ja kasvatukseen.

    Oivalsin, että meillä on yksi isoimmista jutuista ollut aina se, että olemme vaatineet pojilta omatoimisuutta. Olemme siinä aika hyvin onnistuttukin. Se on toki vaatinut meiltä tietynlaista kykyä kestää epätäydellisyyttä.

    Tämä kuva on jo muutamia vuosia vanha.

    Toinen koulupäivä ja itsenäisesti kouluun

    Moni tuttuni repii lapsia aamulla hereille niska hiessä, vääntää heille aamupalaa ja patistaa ajoissa kouluun. Tämä sopii ehkä jollekin, mutta ei minulle.

    Meidän jokainen neljästä pojasta on lähtenyt itsenäisesti kouluun ekan luokan tokasta päivästä lähtien. Heränneet kelloon, pukeneet vaatteet (mitkä on kyllä valmiina ala-asteen ajan ollut penkillä odottamassa), syöneet aamupalan, tehneet aamupesut ja lähteneet kouluun. Meitä aikuisia ei ole tarvittu.

    Tämä tarkoittaa sitä, että meidän vanhempien on kestettävä se ajatus, että lapset eivät välttämättä tee kaikkea täydellisesti. Sukat voi olla väärinpäin (itseasiassa yhdellä pojista oli kerran koko koulupäivän housut  väärinpäin, pylly edessä), tukka voi olla sekaisin ja aamupalaksi saattaa mennä kaakaota ja leipää.

    Lue myös: Vähensin somea ja sillä oli mieletön vaikutus

    Lue myös: Sisarukset jotka eivät tappele, kyllä meillä asuu sellaiset!

    Kaikki aikuiset eivät pysty kestämään sitä ajatusta, että eivät tiedä mitä se lapsi aamulla touhuaa. Me kestämme.

    Minulle on ollut niin tärkeää saada nukkua aamulla pitkään (jos itselläni ei ole menoa) ja toisaalta antaa pojille se ilo, että he selviävät itse. Pojat nauttivat siitä, että tietävät pärjäävänsä.

    Läksyt ja kouluhommat on niin ikään ollut meillä lasten omalla vastuulla. Tässä asiassa on pakko myöntää oma virheeni, sillä nykykoulussa ei enää lapset pärjää jos on yhtään oppimisvaikeuksia eikä vanhemmat tee ihan kaikkea lasten kanssa. Meidän ADHD poikaa olemme tukeneet ja auttaneet, mutta ehkä olemme tehneet sitä liian vähän. Olemme odottaneet myös häneltä omatoimisuutta, mitä ei ole näihin koulu juttuihin liittyen vain ollut tarpeeksi.

    omatoiminen
    Tulen kanssa tarjoan apua aina!

    Pojat kyllä osaavat

    Pojat on peseytyneet omatoimisesti jo tosi pienestä asti. Olisivatko olleet jotain 3-4 vuotiaita niin pesuhetki on ollut heidän omansa ja olemme luottaneet, että se onnistuu. Tämä on onnistunut koska kestämme epätäydellisyyttä, mutta toisaalta myös siksi, että meillä ei pestä ihoa saippualla kuin vasta sitten kun on pakko. Tuollainen pieni leikki-ikäinen kun ei saippuaa vielä ihoonsa tarvitse. (Saippua poistaa iholta luonnollisen suojan ja rasvakerroksen, jolloin ihosta tulee huokoisempi, ja se kuivuu ja ärtyy helpommin.)

    Pojat on tehneet aamupalan ja iltapalan aikalailla itse. Pojat ovat oppineet tekemään helppoja ruokia jo 8 vuoden iässä. Osa heistä leipoo tosi taitavasti.

    Pojat osaavat pestä vessan, laittaa pyykit pyörimään, kolata lumet pihalta, kasata kalusteita jne. (vaikka näitä asioita ei heiltä kovinkaan usein vaadita, mutta OSAAVAT).

    Pojat selvittävät itse aikataulut jos menevät junalla johonkin, ostavat liput ym. Kesätyöpaikat ovat hankkineet itse ja hoitaneet siihen liittyen kaikki ilman aikuisen apua. Pojat ovat jopa hoitaneet omat lääkärikäyntinsä joskus itsenäisesti, vaikka ovat olleet vasta ala-asteella. (Menneet varatulle lääkärille itse fillarilla, koska me vanhemmat olimme töissä).

    Pojat kyllä osaavat jos heiltä odottaa sitä. Olisihan noille helppo tehdä kaikki naaman eteen valmiiksi, mutta minusta on kivempi, että pärjäävät itse. Se on heille pelkkää plussaa kun muuttavat omilleen.

    Missä kompastumme?

    On kuitenkin asioita joissa kompastumme. Se on tavaroiden paikalleen laittaminen. Se ei onnistu, ei muistu ja se jää aina tekemättä. Vaatteet jää pojilla siihen mihin ne riisutaan, takki menee lattialle naulakon sijasta ja voi jää pöytään leivän tekemisen päätteeksi.

    Toisaalta näissäkin asioissa vaadimme omatoimisuutta ja lopulta pojat itse ne asiat korjaavat, vaikkakin viiveellä. Mutta harjoittelua vaatii vielä nämä asiat.

    Lue myös: Näillä viidellä vinkillä saat pojan keskustelemaan

    Lue myös: ADHD lapsi määrää lomien tahdin

    Poikien omat huoneet on kuin pommin jäljiltä. Niiden kohdalla ollaan pidetty rima tosi matalalla. Jos on juhlat tulossa niin saavat siivota, muuten eläkööt sotkussaan jos siltä tuntuu. Osa pojista ottaa ja siivoaa huoneensa välillä ilman pyyntöä, osa ei sitten oikein koskaan.

    Toisaalta haluan opettaa pojilleni myös sen, että asioiden tapahtuminen tietyllä aikataululla ei ole pakollista. En pidä siitä ajatuksesta, että kenenkään pitää siivota ja järjestää kotiaan toisen siellä asuvan ihmisen aikataulujen mukaisesti. Kotityöt kuuluu kaikille, mutta jokaisella pitäisi olla oikeus tehdä ne omalla tavalla omaan tahtiinsa. (Ellei ole tulossa esimerkiksi vieraita tai juhlat).

    Joten jos se takki jää siihen lattialle niin jääköön, voin muistuttaa siitä ja todennäköisesti jossain vaiheessa poika käy sen nostamassa. Se on ainakin tavoite!

    Mikä juttu on teillä kasvatuksessa erityisen tärkeää? 

    Vastaa