Kun kirjoittaminen tökkii

Minulla on nyt jonkin aikaa ollut haasteita blogin kanssa. On tuntunut, että en keksi aiheita, tai jos keksin ei kirjoittaminen vain lähde soljumaan. Olen kokenut alusta asti blogin tekemisen olevan oma juttuni ja haluan tätä ehdottomasti jatkaa. Huomaan vain, että kiireinen arki laittaa minut ei luovaan -tilaan ja kirjoittaminen vaatisi juuri sitä luovuutta. Olen myös vaativa tekstien suhteen, enkä osaa kirjoittaa mitään sellaista, joka ei sovi minulle tai tule luonnostaan. En myöskään osaa ns. kirjoittaa tekstejä varastoon, vaikka se tavoitteeni onkin. Osaan kirjoittaa vain tästä hetkestä ja siitä, mikä nousee milloinkin mieleen. Minulla on kyllä aloitettuja tekstejä useampia, mutta en saa niitä vietyä loppuun eikä niiden julkaiseminen tunnu ajankohtaiselta.

KIRJOITTAMISEN FLOW-TILA

Kirjoittaminen on luovaa hommaa. To do-listalla voi olla muita, esimerkiksi kirjanpidollisia, töitä, jotka saa tehtyä juuri silloin, kun on ne suunnitellutkin tekevänsä. Ei tarvitse kuin istua alas ja alkaa tekemään. Silloin, kun listalla on blogin kirjoittaminen, se ei olekaan yhtä yksinkertaista. Jos kirjoittamiseen ei ole sillä hetkellä kipinää, se ei vain lähde itsestään liikkeelle. Olen tässä asiassa vähän joko tai -ihminen. Kirjoittamisen flow-tilan pitää olla päällä, väkisin homma ei lähde rullaamaan.

Joku voi ajatella, että miksi sitten on pakko kirjoittaa silloin, kun se ei huvita. Ei tietysti olekaan ja pyrinkin kirjoittamaan vain silloin, kun se tulee suhteellisen helpolla. Olen kuitenkin julkaissut alusta asti tekstin kerran viikossa ja koen, että se on myös hyvä tahti pitää yllä, koska liian pitkä tauko voi myös aiheuttaa suuremman kynnyksen jatkaa. Blogin kirjoittaminen vaatii ainakin omalla kohdallani paljon enemmän kuin vaikka instan päivittely. Jos pitäisin siitä pidemmän tauon, voisi mukavuudenhalu ja helppous viedä mennessään. Näistä syistä koitan tässä melkoisen rutiinittomassa elämässäni pitää kiinni tästä kerta viikkoon tahdista.

KIRJOITTAMINEN JA RUTIINIT

En ole rutiini-ihminen, mutta nautin silti rutiineista. Omalla kohdallani rutiineilla tarkoitan esimerkiksi perusterveellistä syömistä ja säännöllistä liikuntaa. Minulle ei ole niinkään väliä missä rutiineitani suoritan. Voin lähteä, ja mielellään lähdenkin reissuun, ja toteutan rutiineita siellä missä milloinkin olen. Rakastan ex tempore -elämistä ja minua ei haittaa yhtäkkiset muutokset viikkooni, ne ovat oikeastaan tervetulleitakin. Maiseman vaihdos usein jopa auttaa luovaa työskentelyäni, kuten kirjoittamista. Jotta saisin kirjoitusmoodin päälle, täytyy minulla olla kuitenkin nuo mainitsemani rutiinit päällä. Ilman jonkinlaista liikuntaa ja järkevää syömistä vaivun horrokseen, jossa en saa mistään kunnolla kiinni.

KAIKESTA EI VOI KIRJOITTAA

On myös asioita, joista periaatteessa osaisin kirjoittaa saman tien, mutta joista en ainakaan vielä voi tai halua avautua. Näiden aiheiden aika ei siis ole vielä. Osittain tällaiset asiat haittaavat kirjoittamistani, koska minulle olisi luontevaa kertoa reaaliajassa täysin avoimesti kaikesta elämässäni tapahtuvasta. Kuten olen aiemminkin sanonut, moniin asioihin liittyy kuitenkin myös muita ihmisiä kuin minä, joten aina ei ole mahdollista kertoa kaikkea julki.

KIIREINEN ARKI

Kuten alussa kirjoitin, huomaan, että kiireinen arki vie luovuuden mennessään. Kun on vähän liikaa ohjelmaa ja jatkuva aikataulupaine päällä, en osaa asettua tarvittavaan rauhallisuuteen, jossa ajatukset saisivat aiheista ja kirjoittamisesta kiinni. Tämä viikko on ollut tyypillinen tällainen viikko. Minulla on ollut joka päivä niin paljon ohjelmaa, että olen juuri ja juuri saanut varsinaiset työni tehtyä, mutta tämä blogin tekeminen on jäänyt ajatuksen tasolle. Olen useampaan otteeseen aloittanut kirjoittamista, mutta ajatukset ovat lähteneet harhailemaan seuraavaan tehtävään, joka usein jo aivan hetken päässä odottaa.

Olen myös huomannut sen, että luovassa työssä, kuten kirjoittamisessa ei yleensä auta istua loputtomiin ruudun ääressä, jos homma ei lähde kulkemaan. Yleensä on parempi unohtaa koko homma hetkeksi ja suunnata ihmisten ilmoille. Aiheet nousevat mieleen eletystä elämästä ja ihmisten välisistä kohtaamisista. Niitä kohti siis <3

Susanna