• Vanhempana väsyttää joskus

    Vanhempana väsyttää joskus, ja se on ihan ok. Tällä hetkellä mua väsyttää tää jatkuva sairastelu, lapset on vuorotellen kipeänä eikä loppua näy. Univelkaa alkaa taas kasaantua, enkä meinaa herätä aamuisin kelloihin enää. Nyt on onneksi muutaman päivän ollut lapsi joukkio terveenä, mutta menin ja sain itse jonkun mini flunssan. Vielä viime viikon alkupuolella olin puhtia täynnä taas, joka sitten viikon loppuun mennessä taas muuttui nuhaksi. Pienen kuumeen jälkeen alkoi omakin olo taas kohentua, vaikka limaiselta olo yhä tuntuu.

    Kerkesi tammikuulle jo käymään angiina, pari epämääräistä kuume flunssaa sekä putkista huolimatta Liljalle korvatulehdus.

    Yöllä herääminen on palannut

    Sairastelun mukana ollaan taas saatu meidän Leeville tuttu yö herääminen takaisin, nyt se taas on mennyt siihen että hän huutaa. Aiemmin huutoa ei ollut vuoteen, luulin että tästä vaiheesta olisi jo päästy yli. Väsyttää vähemmästäkin, kun isomman huudon jälkeen herää pienin. Lilja ei nukahdakkaan uudelleen yhtä helposti, vaan jää seurustelemaan unilelulleen sänkyyn sekä huhuilemaan. Kunnes lopulta väsyy ja jatkaa unia, mukana ihana yks vuotiaan yö hulina kausi siis.

    Liljalla on ollut todella kova korva kierre, eilen taas loppui yksi korva tippa kuuri

     

    Onneksi sentään Mikke ja Otto nukkuvat hyvin, vaikka toinen kaksikko onkin levottomampi. Kukun itse väsyneenä hereillä myös öisin, se johtuu aivan siitä etten uskalla mennä nukkumaan ennen kuin Liljalla on huhuilu hetki ohi. Eli saan vähän myös väsymyksestäni syyttää itseäni, toki helpompaa se on valvoa lapsen kanssa kun herätä umpi unesta. Nukkumaan pääsen yleensä joskus kahden ja kolmen välissä, kelloni soittaa aamulla kuudelta.

    Saako vanhempi sanoa että väsyttää?

    Pitääkö meidän olla super jaksajia päivistä ja viikoista toisiin mukisematta? Totta kai saa tunteita purkaa sekä sanoa että on poikki, mutta tuntuu todella paljon välillä sille että nolottaa puhua väsymyksestään. Koska jollain on asiat varmasti huonommin kuin meillä, mitä sitä suotta ääneen sanoittamaan. Nauran itselleni ennen lapsia, miten kehtasin silloin sanoa olevani väsynyt kun pelasin läpi yön. Tää väsymys on erilaista, henkistä sekä fyysistä kuormitusta sopivassa mittasuhteessa. Olen nyt ottanut tavaksi ottaa rennommin kun Lilja nukkuu päiväunia, joskus vaan on pakko miettiä onko tärkeämpää oma jaksaminen vai pyykit. Tällä viikolla aion laulattaa pyykkikonetta senkin edestä.

    No aikaisemmin kevät näyttää tätä menoa tulevan, joten toivon että tässä käy kuten viime vuonna ja kevään tullen ollaan voitettu kaikki pöpöt. Terveenä kesään ja saa syksyllä aloitetaan taas kierre, mut kuhan nyt saisi pidempään kuin yhden päivän ilman kuumeista lasta välissä. Uskon toki että lunta tulee vielä, ja joku uusi pöpö… pakko koputtaa puuta ja pestä käsiä taas tiuhempaan. Ei tätä turhaan kutsuta ruuhkavuosiksi, kun soppaan lisätään vielä harrastukset ja muut menot.

    Miten te jaksatte just nyt?

    Halauksin Marika 

    Vastaa