Sosiaalisessa mediassa on erityisesti nuorten keskuudessa herätty keskustelemaan aiheesta Pretty privilege eli kauneuden tuomasta etuoikeudesta.
En ole kovin innoissani näistä etuoikeus aiheisista keskusteluista siinä mielessä, että etuoikeuksia tulee aina olemaan. Emme pysty tasapäistämään maailmaa täysin mitenkään, vaikka kuinka siihen pyrkisimme.
Usein keskustelusta myös unohtuu, että etuoikeus jossain toisessa asiassa kääntyy epäonneksi toisessa asiassa.
Jos olet pitkä, niin sinulla on etuoikeus yltää helpommin hattuhyllyille, heittää helpommin koripallossa kori ja nähdä muita paremmin väkijoukossa, mutta sinulle on hankalaa istua lentokoneessa, mahtua mataliin tiloihin ja pussata normaalipituista.
Ymmärrätte jujun.
Mutta koska uskon tietäväni mitä on etuoikeus olla kaunis, niin haluan silti vähän kirjoittaa tästä aiheesta.
Kaunis ja nuori, lyömätön yhdistelmä
Evoluutiopsykologit sanovat, että ihmiset suosivat kauniita yksilöitä, koska se on palvellut ihmislajin selviytymistä alusta asti. Tämä saattaa selittää kauneuden suosimista.
Kauneus on kovaa valuuttaa. Kauneudella saa huomiota, suosiota ja suhteita.
Kauneudella saa extra pisteitä siitä, että tekee ihan saman asian kuin joku toinenkin, mutta kun on nuori ja kaunis, niin se vasta tekeekin siitä ihmeellistä.
Kauneus todellakin ON omanlainen etuoikeutensa, erityisesti kun siihen yhdistää nuoruuden. En tiedä saavatko miehet hyvästä ulkonäöistä ja nuoruudesta samanlailla hyötyä elämässään, mutta meidän naisten maailmassa se todellakin näyttäytyy.
Mistä tämän tiedän? Koska olin kaunis ja nuori. Enkä ole enää.
Miten pretty privilege näyttäytyi minulle?
Sanotaan, että kauneudesta on hyötyä jo koulumaailmassa. Tunnistan tämän.
Minä olin myöhään kypsynyt ja lapsellinen, joten peruskoulussa en erityisesti hyötynyt ulkonäöstäni. Mutta muistan, että ne kypsemmät suositut ja nätit tytöt kyllä hyötyivät. He olivat niin oppilaiden kuin opettajienkin lellikkejä. Heitä aina kuunneltiin, eikä heitä koskaan kiusattu.
Kun tulin nuoreksi aikuiseksi ja puhkesin kukkaan, niin pääsin vihdoin maistamaan kauneuden etuoikeutta. Miten se näyttäytyi?
Asioita tehtiin tosi paljon minun puolestani. Niin työpaikoilla kuin muuallakin. Jos pyörästäni lähti ketjut, niin joku pysähtyi ne heti laittamaan. Ovet aukesivat edessäni, drinkit tulivat pöytään baarissa, ihmiset hymyilivät minulle ja kohtelivat minua tosi hyvin. Oli helppo saada ystäviä, seurustelukummpaneita ja työpaikkoja.
Jos minulla olisi siinä vaiheessa ollut kiinnostusta, niin olisin varmasti päässyt vaikka kuinka pitkälle työelämässä, eteneminen olisi ollut todella helppoa.
Tämä etuoikeus haihtui ilmaan kun ikää tuli lisää… sitten sen vasta oikeastaan tajusi mitä oli tapahtunut.
Joten vaikka kauneuden etuoikeus on varmasti olemassa, on sen lento melko lyhyt.
Lue lisää NBER julkaisusta tutkimuksesta mikä avaa aihetta syvemmälle.
