Kolmenkympin kriisini, miten selviänkään? Toissa päivänä katsoin peiliin ja kysyin tätä itseltäni, sillä siihen ei ole kuin kuukausi aikaa. Niinpä tulin tulokseen että kirjoitan teille ajatuksiani tästä uudesta pyöreästä luvusta. Ajatella että me ysikolme vuoden lapset olemme jo kolmekymmentä, peiliin katsoessa sitä tosin en itse heti uskoisi nuorekkaan naamani takia. Ikäkriisi on sitä kun syntymäpäivän jälkeen, tai sen tienoilla alkaa katsoa elämäänsä eteen ja taakse. Kaikki vanhat pöllöilyt varmasti muistuvat mieleen, varsinkin ne noloimmat.
Ajatuksia syvemmältä
Viimeiset kahdeksan vuotta ovat menneet aivan lennossa, siis niin nopeasti ettei pääni meinaa pysyä mukana. Hieman nolottaa kertoa etten kaksi vuotta sitten muistanut kuinka vanha olen, niin pahasti ruuhkavuodet lisäävät hyrrään vauhtia. Nyt kuitenkin avaan ajatuksiani siitä miten koen iän vaikuttaneen minuun ihmisenä. Olen aina ollut puhelias ja todella spontaani, jopa oikeasti hölmö. Oman typeryytensä myöntäminen ääneen vaatii aikapaljon itseluottamusta, moni ei siihen kykene edes. Lisätään sen verran etten mitenkään super hölmö ollut, kuhan vain se juhliminen aikoinaan lähti lapasesta. Esikoiseni raskauden alussa lopetin kaiken seinään, päätin ottaa itseäni niskasta kunnolla kiinni ja lopettaa vastuun pakenemisen.
Nyt vanhempana ja viisaampana koen tehneeni hyvän päätöksen, vaikka oloni toisaalta joskus yksinäinen olikin. Nykyään olen puhelias, sarkasmin ja mustan huumorin täytteinen joka osaa nauraa itselleen. Se kaikki kumpuaa siitä että olen hyväksynyt asiat joiden kanssa painin, tiedän omat väärin sekä oikein tekemiseni. Ja mikä tärkeintä en hae hyväksyntää keneltäkään muulta kuin itseltäni. Siinä kohtaa kun oppii rakastamaan sellaisenaan itseään kuin on, eikä väitä muuta voi jo sanoa tulleensa elämässä pitkälle. Vaikkei kolmekymmentä varmasti ole monesta edes kauhean vanha, niin minulle se tuntuu jotenkin epärealistiselle.
Selviytymisen ideoita kriisiin
Kriisi sana itsessään jo herättää monella negatiivisia ajatuksia, mutta voihan se olla positiivinenkin asia. Monesti iän tuomassa paineessa pohtii onko saanut elämässään aikaan tarpeeksi, onko ollut kyllin ahkera. Päätin jo suoraan etten edes kommentoi tätä pohdintaa, jollei kahdeksan vuotta kodin pyörittämistä ole ahkeraa niin rahat takaisin. Miten selviänkään tästä uudesta iästä, kymmenestä joka kolkuttaa jo ovella. Kolmenkympin ei pitäisi olla sentään niin paha, kun esimerkiksi teinistä kahteen kymppiin.
Ensin heitän turhat paineet ja ajatukset roskakoriin, sillä kuten uudenvuoden lupauksetkin myös syntymäpäivä lupaukset ovat puppua. Pohditaanko hetki keinoja joilla saadaan ikääntyminen positiiviseksi, kuka vaan voi olla mitä vaan. Mitä jos kotona tohvelien sijaan laittaisikin jalkaan korkokengät, kunnon kopinat kehiin ja johan aikuisuuden kotityötkin kuulostavat rytmikkäälle. Lattioiden tahmeuskin täsmäisi nuorena koettujen yökerhojen fiiliksiä, ja joku aina oksentaa silloin kun pitäisi olla menoa. Seuraava ideani onkin purkaa kaikki henkisen kasvun tuoma ajatus määrä huutamalla tyynyyn, näin homman voi tehdä lasten nukkuessa eikä aamulla kukaan arvaakaan että ilta aikaan on ollut pieni romahdus.
Sitten ne kivut, narahtelevat olkapäät ja rusahteleva selkä. Missä onkaan nuoruus vuosien niskat jotka eivät menneet mistään jumiin, niille olisi nyt kova kysyntä. Apteekin henkilökunta kiittää käynnistä kun jälleen haen särkylääkettä, taikka kauratyynyä kipuihini. Edellisen päivän hyvälle idealle vaikuttanut jumppa kostautuukin kylmiltään viimeistään iltapäivään mennessä, trikoiden päätyessä ihan vaan kotihousu käyttöön. Sporttiset vaatteet tuovat mukavasti motivaatiota ottaa peilin edessä kuva, jonka jälkeen onkin hyvä hetki mennä ottamaan kahvia. Internet on oiva apu, kehon muuttuessa iän myötä voi hakukone antaa oireillesi aivan uuden diagnoosin. Tämän uuden itse netistä löytämäsi diagnoosin kanssa sitten painitaan kunnes tajutaan, että se ei ollutkaan ilmaa vakavampaa.
Tiivistän siis ajatukset kolmenkympin ikääntymisestä siihen, ettei sitä karkuun pääse joten ota se rennosti pilke silmäkulmassa vastaan.
Halauksin, Marika
