Asia, jota lapsille arjessa toistan…
Tuolla kun he kaikki jo välillä mennä viipottaa kavereiden kanssa ilman vanhempia, niin tulee vastaan ikinä tilanne mikä tahansa, niin aina saa soittaa äidille tai isille.
Asia kuin asia, niin vanhemmille voi aina kertoa.
Mun omassa lapsuudessa maailmanmeno oli erilaista, mutta sen sijaan mulla ei ollut kovinkaan läheiset välit mun vanhempiin. Nyt koenkin erittäin tärkeänä olla lapsilleni äiti, jolle voi kertoa kaikki, aivan kaikki. Meille saa lapset aina myös tulla kavereiden kanssa ja haluan lasteni kavereillekin välittää fiiliksen, että ovat tervetulleita ja että täällä kaikilla on turvallista olla.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa
Lue myös: Rutiinit rokkaa
Silloin kun lapset olivat pienempiä, oli myös huolet niin sanotusti pienempiä. En tietenkään yleistä että kaikilla olisi näin, mutta kun lapset olivat pieniä, he olivat pääsääntöisesti siinä oman valvovan silmän alla. Vaaranpaikat oli erilaisia. Oli teräviä kulmia, portaita ja pistorasioita. Nyt lasten kasvettua koululaisiksi, he eivät enää 24/7 ole vieressä. He liikkuvat ulkona omatoimisesti ja kavereiden kanssa. Toki se kuuluu tähän vanhemmuuteen ja äitiyteen, että lapset kasvavat. Eivät enää koko ajan ole vieressä. Jossain vaiheessa muuttavat omaan kotiin. Silti toivon, että vielä lasten kasvaessakin meillä säilyy välit hyvinä ja läheisinä. Vielä aikuisinakin he tuntisivat, että oli asia sitten mikä tahansa, niin vanhempien puoleen voi aina kääntyä.
Näiden ajatuksien siivittämänä aurinkoista kevään odotusta.
– Sarianna
