Lapsen oma-aloitteisuus on tärkeä asia – sitä kannattaa vaalia.
Itse en ole tällaista kasvatusta saanut, tai ehkä olen, mutta hyvin toisaikaisesti. Pääosin minulta vaadittiin auktoriteettien orjallista tottelemista, massan mukana kulkemista ja asioiden hoitamista silloin, kun niitä käskettiin tehdä. Puuskittain asioita piti tosin osata tehdä oma-aloitteisesti, ja kun ei tehnyt, huutia tuli. Kun taas ihan oma-aloitteisesti hoidin ja järjestin asioita, sain hirveän usein kuulla olevan ärsyttävä sähläri, rasittava järjestäjä ja yli-innokas ipana.
Myönnän, että välillä oma-aloitteisuuden tärkeys unohtuu omassakin kasvatustyössä. En aina muista, että lasten ei lopulta pidä esimerkiksi pitää huonettaa siistinä siksi, että se noudattaisi minun toiveitani, vaan siksi, että omasta ympäristöstä huolehtiminen on tärkeä osa kasvua, ja se on aikuisena hyvä olla selkärangassa.
Miksi siitä ei puhuta enemmän, miten tärkeää on kasvattaa lapsesta oma-aloitteinen?
Oma-aloitteisuus on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista, joita lapsen tulisi kehittää varhaisessa iässä. Tämä ominaisuus auttaa lasta tulemaan itsenäiseksi ja luottamaan omiin kykyihinsä. Oma-aloitteisuuden kehittäminen auttaa myös lasta kasvamaan vastuulliseksi ja aktiiviseksi yhteiskunnan jäseneksi.
Oma-aloitteisuus tarkoittaa kykyä ottaa aloite ja tehdä päätöksiä omasta aloitteestaan ilman, että toinen henkilö ohjaa tai pakottaa lasta tekemään jotakin. Tämä ominaisuus auttaa lasta olemaan rohkea ja tutkimaan uusia asioita. Lapsi, jolla on oma-aloitteisuutta, ei pelkää epäonnistumisia vaan näkee ne oppimismahdollisuutena. Kaksi viimeisintä ovat mielestäni erityisen tärkeitä, niitä ei voi korostaa liikaa.
Se ei myöskään katso ikää. Oma-aloitteisuuden kehittäminen alkaa jo varhaisessa iässä. Vanhempien tulisi kannustaa lasta tekemään asioita omasta aloitteestaan, esimerkiksi leikkimään leluillaan, piirtämään, lukemaan tai rakentamaan legoilla. Vanhempien tulisi myös antaa lapsen tehdä virheitä ja tukea lasta yrittämään uudelleen, kun jokin ei onnistu.
Koulussa oma-aloitteisuutta voidaan kehittää antamalla lapselle mahdollisuuden valita itse, mitä hän haluaa oppia.
Ja ei, älkää vetäkö hernettä nenään; opetussuunnitelma on kaikille sama, kukaan ei voi valita ettei tahdo opetella matematiikkaa tai maantietoa. Tapoja on kuitenkin monia, ja myös opetussuunnitelman sisällä on mahdollista varioida.
Koulun opettajat voivat esimerkiksi antaa oppilaille mahdollisuuden tehdä projekteja omasta aloitteestaan ja antaa heille vapautta valita, miten projekti toteutetaan. Omat lapsena ovat mielettömän etuoikeutetussa asemassa siinä, että heidän koulussaan oma-aloitteisuutta todella tuetaan.
Oma-aloitteisuuden tukeminen on toivottavaa myös harrastuksissa. Urheiluseuroissa oma-aloitteisuutta voidaan kehittää antamalla lapselle vapaus valita, minkä lajin hän haluaa harrastaa ja millä tasolla. Lapselle voidaan myös antaa mahdollisuus valita, miten hän harjoittelee ja millaisia tavoitteita hän haluaa asettaa itselleen.
Oma-aloitteisuus ponnistuslautana työelämään
Oma-aloitteisuus on tärkeä ominaisuus myös työelämässä. Työntekijän, jolla on oma-aloitteisuutta, on helpompi tarttua uusiin haasteisiin ja ratkaista ongelmia itsenäisesti. Työnantajat arvostavat myös työntekijöitä, jotka ottavat aloitteen ja ovat aktiivisia työpaikalla.
Summa summarum; oma-aloitteisuus on tärkeä ominaisuus lapsen kasvun ja kehityksen kannalta. Lapsi, jolla on oma-aloitteisuutta, oppii olemaan itsenäinen ja vastuullinen. Vanhempien ja koulun tulisi kannustaa lasta kehittämään oma-aloitteisuuttaan ja antaa hänelle mahdollisuus tehdä asioita omalla tavallaan ja omasta aloitteestaan.
Oma-aloitteisuuden kehittäminen auttaa lasta löytämään omat vahvuutensa ja kehittämään niitä edelleen. Se auttaa lasta myös kehittämään itseluottamusta ja uskoa omiin kykyihinsä.
Lapsen oma-aloitteisuus on arvokas asia. On tärkeää, että sitä vaalitaan eri ympäristöissä, kuten koulussa, harrastuksissa ja kotona.
