Minua jaksaa vähän huvittaa se, kuinka paljon lapsen luonteesta ja toiminnasta syytetään ja kiitetään vanhempia sekä kasvatusta. Totuus on kuitenkin se, että läheskään aina sillä vanhempien työllä ei ole suurta merkitystä siihen millainen lapsi on. Hyvin kasvatettu lapsi ei tarkoita täydellistä lasta.
Meillä on monenlaisia poikia täällä perheessä (yhteensä neljä). On introverttiä ja ekstroverttiä. On kohteliasta miellyttäjää ja tempperamenttista jästipäätä. On arkaa ja rohkeaa.
Ja arvaappa mitä, heillä on kaikilla samat vanhemmat ja kutakuinkin sama kasvatus.
Kun rouva kehui pojalleni, että tämä on hyvin kasvatettu, minä tiesin, että todellisuudessa rouva kehui poikani luonnetta mikä on tämän yhteiskunnan yleisesti suosima luonne; reipas, mutta kiltti.
Lue myös: Poikien Äidit TikTok bannattiin
Ääripäiden kasvattaminen viehättää
Minä olen nauttinut tästä kasvatushaasteesta minkä olen saanut. Ääripäiden kasvattaminen viehättää minua.
On silti hassua kuinka saan välillä kiitosta ja välillä haukkuja siitä kuinka olen lapseni kasvattanut. Huvittavinta on ollut se, kun pojilla on ollut samoja opettajia jotka ovat yhden pojan kohdalla olleet hyvinkin hyökkäävästi sitä mieltä, että lasta ei ole kasvatettu (ei tätä nyt suoraan ole sanottu, mutta rivien välistä on voinut lukea) ja sitten toisen veljeksen kohdalla sama opettaja on huomannut, että ei se tainnut siitä ollakaan kyse.
Tässä uutispommi: Samasta perheestä VOI tulla se opettajia haastava, äänekäs ja levoton lapsi ja sitten taas se täydellisesti opiskeleva ja kuuliainen kiltti lapsi.
Äidin näkökulmasta jako ei ole noin selkeä. Kasvatuksellisesti se ulospäin räiskyvä ja haastava lapsi saattaa olla jopa henkisellä tasolla helpoin kasvattaa. Hänestä tietää aina mitä hän ajattelee, hän ei koskaan esitä mitään ja on täysin aito. Sitten taas se ulospäin muille helpon oloinen lapsi, joka istui pienenä kiltisti askartelemassa, eikä ikinä häirinnyt aikuisia, saattaa aiheuttaa kasvatuksellisesti päänvaivaa. Aikuisten miellyttäminen ja lapsen arkuus voi tehdä monesta arkisesta asiasta melko hankalaa.
View this post on Instagram
Mistä tietää onko joku hyvin kasvatettu?
Itse koen, että hyvän kasvatuksen meriitit eivät liity mitenkään lapsen luonteeseen ja toimintaan. Kasvatuksella ei voi poistaa sitä tosiasiaa, että joku on levottomampi kuin toinen, äänekkäämpi kuin toinen tai suorempi kuin toinen. Eikä sitä kuulukaan poistaa, sillä jokaisen pitää saada olla ihan juuri sellainen kun on.
Minä näen kasvatuksellisena onnistumisena sen jos lapsi oppii kiittämään autokyydistä, kiittämään kun nousee ruokapöydästä ja esittelemään itsensä. Olen onnistunut mielestäni hyvin jos lapseni osaa hoitaa omat asiansa, osaa käyttää rahaa, osaa tehdä kotitöitä, oppii keinon opiskella omalla tasollaan, on elämänmyönteinen ja kunnioittaa muita ihmisiä, eläimiä ja luontoa. Nämä ovat minusta kasvatuksellisia onnistumisia.
Lue myös: Kaaottinen pikkulapsiaika vaihtui rauhalliseen teiniaikaan
Se, onko lapsi tempperamenttinen, kiltti, mukautuva, räiskyvä, ujo, rohkea, arka, äänekäs tai hiljainen, ei ole mitään merkkejä vanhempien kasvatustaidoista. Ne ovat merkkejä lapsen luonteesta!
View this post on Instagram
Erittäin hyvä kirjoitus.
Itselläni yksi lapsi, muut tuntuvat näkevän vain huonosti käyttäytyvän, huonosti kasvatetun villin lapsen. Itse näen herkän, fiksun, osaavan, tunteita näyttävän huumorintajuisen pojan, joka on nepsy-piirteidensä kuormittama.
Tuo on tosi tosi inhottavaa, että poikasi nähdään noin suppeasti. 🙁 Meilläkin nimenomaan nepsy-poika on se, jonka käytöstä aina pidettiin huonon kasvatuksen tuloksena. Se tuntui epäreilulta ja erityisesti kun huomasin normaaleja lapsia kasvattaessani kuinka erilaista se onkaan.