Täytän ensi vuonna 40, mutta minulla ei vielä ainakaan ole minkäänlaista ikäkriisiä. Tai sitten en vaan osaa tunnistaa sitä. Toisaalta, onko sillä edes väliä, kokeeko ihminen ikäkriisiä vai ei. Kaikki me kuitenkin samaan tahtiin vanhennutaan, oli kriisiä tai ei…
Näytä tämä julkaisu Instagramissa
Ajatusten virtaa vanhenemisesta
Pysähdyin tänään miettimään arkea ja huomasin olevani varsin kivassa kohtaa elämää. Pikkulapsiarki on takana päin, kun nuorimmainenkin ollut jo parin vuoden ajan koulussa. Huomaan kyllä silti itsessäni piirteitä, että pidän meidän nuorimmaista edelleen jotenkin tosi pienenä. Silloin kun isoveljet oli tuossa iässä, he olivat mielestäni isoja, mutta niin se taitaa mennä. Nuorin on aina nuorin. Oli se pikkulapsi ajanjaksokin silloin ihanaa aikaa. Lapset oppivat uusia taitoja ja olivat vielä hyvin tiukasti kiinni äidissä ja isissä. Nyt tosiaan kun se pikkulapsiarki on takana, tuntuu, että vuorokaudessa on enemmän tunteja, vai kuvittelenko vain? Toki oli se kyllä aika haipakkaa silloin se arki kun perheessä oli kolme alle 4-vuotiasta ja ne muutamat vuodet siitä eteenpäin.
Lue myös: Ei kirurgisia vaihtoehtoja ikääntyvän ihon hoitoon
Ensi kuussa aloitan työn ohella opiskelun ja työkuviot iloineen ja haasteineen hakee suuntaansa. Mikä musta tulee isona, en vieläkään tiedä, mutta uskon ja luotan, että kaikella on aikansa ja paikkansa. Ja ollaanko me koskaan oikeastaan edes perillä itse määränpäässä vai ollaanko me kaikki pikemminkin elämän mittaisella seikkailulla, jossa jokainen valittu polku kuljettaa meitä johonkin… Aina puhutaan, että lapsilla on erilaisia vaiheita vaiheiden perään, mutta nyt kun miettii, niin taitaa niitä meillä aikuisillakin olla. Jos sä nyt pysähdyt miettimään omaa tämänhetkistä elämääsi, niin tunnistatko millainen vaihe sulla on menossa? Podetko ikäriisiä, etsitkö elämääsi uudenlaista suuntaa, harkitset alanvaihtoa vai jotain muuta?
– Sarianna
