Lasten kesäloma ja äidin etätyö – mahdoton yhtälö? Monta vuotta menty samalla kaavalla, ja myönnän että vieläkin, näin miltei 13 vuoden äitiydenkin jälkeen jännittää.
Meillä on siis kolme lasta, joista vanhin siirtyy tulevana syksynä yläasteelle, kahden muiden käydessä vielä ala-astetta. Olen tehnyt pääasiassa etätyötä viimeiset kahdeksan vuotta. Toimittajan ja kirjailijan työhönkin toki kuuluu myös haastatteluja ja muita tilanteita, joita ei voi hoitaa etänä. Pääasiassa olen kuitenkin kotona – myös kesälomalla.
Loma-ajat ovat toisinaan olleet haastavia, itse kun en voi valitettavasti lomailla 2,5 kuukautta kesällä ja kolmea viikkoa talvella. Kun lapset olivat pienempiä, haasteet lomien suhteen olivat suurempia. Omat päivät venyivät tosi pitkiksi ja yöunet lyhyiksi, kun yritin sahata tuottavan työntekijä ja läsnäolevan äidin välillä. Lapset halusivat ja tarvitsivat seuraa, huolenpitoa ja viihdytystä, ja monien lomien päätteeksi väänsin itkua. En edelleenkään vaihtaisi mitään, sillä suurin osa noista lomista oli silti ihanaa aikaa.
Mutta nyt olen yrittänyt ottaa vahinkoa takaisin uupumisen ja epätoivon suhteen. Lapset eivät edelleenkään ole mitenkään erityisen isoja, vaan pieniä ihmisiä, joilla on edelleen tarpeita ja vaatimuksia meille vanhemmille. Viimeiset kaksi kesälomaa ovat sujuneet ilman epätoivon itkua, eli jotain on todellakin opittu.
…niin mitä?
Koko perhe osallistuu.
Äiti ei ole ainoa, joka tekee asioita. Jokainen lapsista tekee kesälomalla kaksi kotityötä päivässä. Niiden kestot vaihtelevat minuutin ja 15 minuutin välillä. Roskapussien vienti, koiran pissatus, tiskikoneen tyhjennys ja täyttö, tavaroiden paikalleenvienti, arkieteisen siivous, imurointi, tasojen pyyhintä, pyykkivuoro…
Eli helppoja pieniä puuhia, eivät pilaa kenenkään päivää tai lomaa, eivät vie yksittäiseltä ihmiseltä aikaa juurikaan, mutta estävät kaaoksen synnyn. Tästä en tingi, vaan kotihommat tehdään. Älkääkä käsittäkö väärin, jos nyt on kaverilla yökylässä tai muuta vastaavaa, en minä sieltä kotiin ketään rahaa.
Helppo ruokailu.
Minusta on ihanaa tehdä ruokaa, silloin kun on aikaa. Kun itse teen hommia ja lapset ovat kotona, sellaista rauhallista ja kiireetöntä hetkeä harvemmin on, ainakaan kesken päivän. Menneinä vuosina stressasin valtavasti ruokailusta. Enää en jaksa, mutta ei ole tarvekaan.
Aamupaloiksi, välipaloiksi ja iltapaloiksi värkkään mm. proteiinivanukkaita, riisivanukasta, hedelmäsalaattia, pilkottua kurkkua ja tomaattia, tonnikala-muna kolmioleipiä ja rieskoja. Nämä ovat kaikki syötäviä, jotka valmistuvat helposti, niistä saa tehtyä halutessaan täysin sokerittomia versioita, ne maistuvat lapsille ja säilyvät jääkaapissa monta päivää.
Lounailla ja illallisilla pakastin on paras kaveri. Tein jo pakkaseen ensimmäisen satsin burgeripihvejä. Eli teen jauhelihasta kämmenen kokoisia pihvejä, ripottelen mausteet vain pihvin päälle, käännän kelmun sisään ja kaulin ohueksi. Toistan noin sata kertaa, ja lopulta minulla on kelmupakkauksen sisällä iso läjä paistovalmiita pihvejä, jotka nakkaan pakkaseen. Niiden seuraksi kylmään pääsee säkkikaupalla burgerisämpylöitä. Näitähän on helppo ostaa myös täysjyväversioina. Näistä on kesken päivän helppo väkertää todella nopeasti ruokaa, kurkkua ja tomaattia vielä kylkeen niin avot.
Toiset lempparit ovat kanatikut, niin ikään pakkaseen. Sieltä lapsetkin osaavat nakata ne uuniin tai Airfryeriin, josta ne katoavat parempiin suihin kermaviilidipin, kurkun ja porkkanan kanssa. Superhittejä ovat myös pastasalaatit, wrapit, pikkupizzat, peruna-kanasalaatti ja hotdog-sämpylät. Eli kaikkea, joka säilyy jääkaapissa useita päiviä, tai on helppo sulattaa pakkasesta.
Rennosti mutta rutiineilla.
Mielestäni kesälomalla on ihan okei vähän höntsäillä. Ei haittaa että lapset valvovat pitkään tai heräävät kymmeneltä. Iltapesuksi käy joskus oikeasti pikapulahdus järveen ja iltapala voidaan syödä kotimatkalla auton takapenkillä. Ruokarytmistä ja peliajoista pyrin kuitenkin pitämään kiinni, sillä kokemuksen perusteella muuten on helvetti irti.
Lapsethan tietysti vienon kainosti vetoavat (kaikessa) siihen kesälomaan; miksi ei saada pelata enempää, kun on lomakin? Toki joskus saakin, mutta tässä asiassa kun antaa pikkusormen, se vie nopsasti koko käden. Pääasiassa ruutuaika on siis täysin sama, kuin arkenakin. Tietokone ja pelikonsolit ovat käytössä meillä vain viikonloppuisin. Kun tästä pitää kiinni, ei tarvitse vääntääkään.
Ja mitä tulee ruokarytmiin, se säästää sekä hermoja että kukkaroa. Meillä ainakin nälkäkiukku on todellinen hahmo, olkoon muut mitä mieltä tahansa. Tässä helpottavat nuo aiemmin mainitut iisit safkat. Kun ruoka on sellaista että lapset oikeasti diggaavat ja itsellä menee kymmenen minuuttia sen valmistamiseen, ruoka-ajoista on helpompi pitää kiinni. Meillä ainakin helposti lapset hyppäävät pois rytmistä ja ramppaavat jääkaapilla tuon tuosta, joka tulee toooodella kalliiksi.
Näillä eväksillä meillä siis lähdetään kohti kesälomaa. Ehkä osaan olla myös rennommin rantein, kuin aiemmin. Kukaan ei pidä sotkusta, mutta jokaisesta ruohonkorresta ja pienten multavarpaiden jättämistä jäljistä ei tarvitse hermoilla. Pian koittaa aika, jolloin niitä tulee kova ikävä.
