Miksi jalkapalloa rakastavat lapset lähtevät itkien peleistä? Miksi aikuiset antavat lapsilleen huonoa esimerkkiä kentänlaidalta. Mitä tyydytystä toinen ihminen siitä saa, kun pahoittaa toisen mielen? Tätä sain taas miettiä eilen.
Nissellä oli kutsuturnaus Tammisaaressa ja päätettiin sitten koko porukka lähteä reissuun katsomaan jalkapalloa ja pyörähtää Raaseporin linnalla.
Tammisaaressa satoi vettä ihan mukavasti, mutta Rake:n pelurit ei siitä välittäneet vaan pelasivat hienosti turnauksensa loppuun saakka.
Ensimmäisestä pelistä tuli tappio, toinen päättyi tasan ja kolmas vähän niin kuin annettiin vastustajan voittaa, koska oli aika likaista peliä toiselta puolelta. Nissekin sanoi, et ne ei edes uskaltanut mennä vastustajaa kohti, kun pelkäsi saavansa osumaa tai ilkkumista.
Törkeää käytöstä kentällä ja sen laidalla
Mun on vaan pakko ihmetellä, että miten voi muksujen jalkapallo olla noin sikamaista. Nissen yksi joukkoekaveri lähti eilen itkien vaihtoon, ja moni poistui pelistä apealla mielellä, kun vastustaja uhkaili ja haukkui. Kentällä vedetään liukkareita, tönitään ja tuupitaan, haukutaan sekä nauretaan toisten epäonnistumisille. Otin kerran aikaisemmin tämän samaisen asian puheeksi Nissen yhden valmentajan kanssa ja hän kertoi, että on joutunut keskeyttämään poikien pelejä suojatakseen oman joukkueen turvallisuuden vastustajalta.
Tällainen käytöshän ei ole pelkästään pelaajien puolelta tuttua, vaan olen ollut myös todistamassa, kun vastustaja joukkueen vanhemmat sekä valmennus huutelevat ja räyhäävät pelaajille ja tuomareille kentän laidalta. Ihmekös kun muksut ottaa vähän vaikutteita, jos kentänlaitatoiminta on tämmöistä. Miksei kukaan sitten tähän puutu? Johtuuko se siitä, että valmentajat ovat vapaaehtoisesti hommissa ja jos valmennus saa noottia, niin kukaan ei lapsia enää valmentaisi?
Täytyy vaan kiittää ja ihailla meidän valmennusta miten hienosti he ovat hommansa hoitaneet tilanteissa ja kuinka hyvin saa meidän pojat pelaamaan herrasmiesmäisesti, vaikka vastustajat sikailee ja varmaan tekisi mieli meidänkin poikien antaa takaisin. Toki kyllä Nissekin on yrittänyt alkaa kukkoilemaan kentällä, mutta se on katkaistu heti alkuun ja pelaajien väliset ristiriidat selvitetään hienosti valmentajien ja muiden aikuisten toimesta, jotta yhteishenki säilyisi.
Erityisen ylpeä olen siitä, että vaikka Nisse on todella äkkipikainen ja kiihtyy nollasta sataan sekunneissa, niin eilenkin hän pystyi puremaan hammasta ja antoi valmennuksen hoitaa vastustajalle palautteen.
Onko muiden kohdalle osunut tällaista käytöstä vai ollaanko me vaan saatu vastaamme aina ne sikamaiset joukkueet?
Toki kyllä niitä lukuisia hyväkäytöksisiäkin pelureita on ollut vastassa. “Herrasmiesjalkapalloa” on aina mukavampi olla katsomassa, kuin tuollaista ylimielistä ja ala-arvoista porsastelua, mitä eilen nähtiin.
Tammisaaresta suuntasimme katsastamaan Raaseporin linnaa. Siitä lisää seuraavassa.
Terkuin: Nea
Meillä on koettu vähän samaa. Poika i pelaa jalkapalloa, on hänelle oikein intohimo. Heillä on yhteistreenejä vuotta vanhempien kanssa, ja juuri näillä vuoden vanhemmilla pelaajilla on todella huonoa käytöstä treeneissä. Haukutaan, haistatellaan, kiroillaan, tullaan ihan iholle räyhäämään. Poikani on usein sanonut treeneihin lähtiessä, että on alkanut jännittämään mennä treeneihin kun ei tiedä kuka taas haukkuu. Valmentajalle on annettu palautetta, valitettavasti hän ei tee asian suhteen yhtään mitään. Olen ehdottanut että pojat otetaa jo kun treenien aluksi kentän laidalle ja puhutaan kunnollisesta urheiluhengestä, ja että moisesta kiusaamisesta on tehtävä loppu. Mutta vaömentaja ei ole noteerannut asiaa mitenkään.
On todella ikävää ja kurjaa katsella, kun lapselle rakas harrastus aiheuttaa lapselle jännitystä ja pelkoa.
On kyllä tosi inhottavaa tuollainen ja näköjään ihan laajempikin ongelma.
Meillä on siis yhdistetty joukkue, jossa pelaa -11 ja -12 syntyneet ja välillä kuulee että omissa treeneissä on ollut jotain nälvimistä, mutta on selvitetty heti ja homma taas jatkunut mukavasti.
Pakko vaan ihailla meidän valmennusta, miten he saavat pidettyä pojat nahoissaan. Ja todeta kuinka hyvin meidän joukkueella on asiat.
Varmaan ois tässäkin taloudessa loppunut jalkapalloharrastus, jos ois nuo ongelmat omassa joukkueessakin.
Onneksi vain harva joukkue on ollut tällainen. Kyse on aikuisten luomasta toimintakulttuurista. Seuran ja valmennuksen pitää alusta alkaen tehdä kirjallisesti ja suullisesti vanhemmile ja lapsille selväksi, miten käyttäydytään. Jos valmentaja on öykkäri, hän ei sovellu tehtäväänsä. Vanhempien tulee kannustaa, ei antaa ohjeita eikä moittia. On noloa kannustaa vain omaa lastaan. Kyse on joukkuepelistä ja lasten urheilusta.