Syksyllä meillä ihmisillä on lupa rauhoittua kesän rientojen jälkeen, mutta onko se vielä näin heinä-elokuun vaihteessa sallittua? Jättää terassikesä ja muut seikkailut taakseen ja pysähtyä viettämään enemmän aikaa kotiin?
Juuri nyt tunnen, että haluan pysähtyä ja rauhoittua kuuntelemaan ajatuksiani.
Kuluneen kesän aikana olen paljon miettinyt arkeani ja mihin suuntaan haluan sitä muovata, joten miksi yrittäisin väkisin pitää kiinni jostain mikä ei tunnu hyvältä? Miksi yrittäisin väkisin estellä tunnetta, että haluan jo rauhoittua kesän seikkailujen jälkeen viettämään enemmän aikaa kotiin. Rauhoittaa arkea ja keskittyä perhe-elämään ja työntekoon. Se on nyt se tunne, joka päällimmäisenä on läsnä ja jolle haluan antaa tilaa.
Lue myös: Miten muuttaa arkisia toimintatapoja – viisi vinkkiä
Onko nykypäivänä jotenkin vaikea elää vastavirrassa? “Vielä on kesää jäljellä” – vielä pitää istua terasseilla pitkälle iltaan. Pari viikkoa sitten kirjoitin kalenterin reunaan muutaman kysymyksen, jotta ne jatkossa olisivat silmieni edessä ja ehkä hivenen paremmin muistaisin pysähtyä niiden äärelle. Joten jos nyt kieltäisin itseltäni luvan rauhoittua, toimisin juuri päinvastoin miten olen ajatellut haluavani toimia.
Teenkö parhaillaan merkityksellisiä ja mielekkäitä asioita?
Mitä minun pitäisi tehdä enemmän?
Mitä minun pitäisi tehdä vähemmän?
Rutiini ihmisenä on ollut ihana heittäytyä kesän vietäväksi, olla tekemättä liikaa etukäteen suunnitelmia ja elää hetkessä. Nyt huomaan, että alan ihan tosissaan kaivata sitä tavallista arkea. Sitä, jossa lapset käyvät päivisin koulua, ruoanlaitossa ja ruokakauppa ostoksissakin on taas jotain suunnitelmallisuutta. Rutiinimuija, nyt ja aina.
