Meillä on täällä tilanne, mikä aiheuttaa meille vanhemmille päänvaivaa, lapseni uskoo yliluonnolliseen. 8 -vuotias poikamme on jo muutaman vuoden ajan ”nähnyt” yliluonnollisia asioita. Hän näkee esimerkiksi edesmenneen äitini keittiössämme usein.
Emme usko mihinkään tämän tyyppisiin juttuihin, mutta välillä pojan tarinat saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää. Kuten viime viikolla kun poika sanoi minulle, että ”Ei se äiti ollut sun syy”. Kysyin hölmistyneenä mikä? ”se kun sun mekko meni siitä mehusta pilalle” , jatkoi poikani.
Kuvitelkaa kun olin lapsi ja oltiin lähdössä juhliin, kaadoin vaalen juhlamekkoni päälle melkein kannullisen mehua ja äitini oli sillon vihaisempi kuin ikinä. Minulla ei ollut toista juhlamekkoa ja äiti yritty pestä ja kuivata föönillä mekkoani juhlaa varten. Muistan sen vieläkin, koska en ole nähnyt äitiäni koskaan niin vihaisena kuin silloin. Hän oli lempeä ihminen.
Yritin muistella olenko puhunut tuosta tapahtumasta joskus pojalleni, mutta en muista ainakaan siitä maininneeni. En ymmärrä mistä poikani on tuon jutun keksinyt?
Onko yliluonnollisia asioista olemassa?
Emme halua olla lapsellemme ilkeitä, hän on meidän kauan odotettu ja toivottu iltatähti ja haluamme hänelle pelkkää hyvää. Emme pysty ravistelemaan ikävämielisesti tätä asiaa hänestä pois.
Olemme myös joutuneet miettimään tarkoin, että voisiko yliluonnollisia asioita ehkä ollakin oikeasti olemassa? Olemme etsineet asiasta tietoa ja löytäneet yhtä sun toista kiinnostavaa, mutta tieteeseen nojautuva uskomme ei anna myöten tämän tyyppiselle sitten mitenkään.
Haluaisin kuulla muiden äitien mietteitä yliluonnollisista asioista. Onko niitä vai ei?
Miten toppuutella lasta nätisti?
Ja se suurin asia mihin apua tarvitsen on se, että miten toppuuttelisin poikaa nätisti. Hänen juttunsa välillä lentävät niin lujaa kun ollaan kylässäkin, että muut ihmiset kauhistuivat. Viimeksi kyläreissulla poika povasi perheen isälle vakavaa sairautta. Hävetti niin paljon, koska siellähän varmaan luultiin, että me ollaan jotain semmosta pojalle puhuttu.
Poika myös puhuu välillä näkymättömille asioille. Kysyttiin tästä ihan lääkäristä, että pitäisikö poika tutkia, mutta lääkärin mukaan mielikuvitusystävät ovat tuossa iässä ihan normaaleja. Minusta kuolleet eivät ole mielikuvitusystäviä.
Voitte kuvitella, että halloween on meidän pojan lemppari aika vuodesta. Tuntuu, että näinä aikoina poika lähtee vielä enemmän laukalle.
Kaikki vinkit tähän tilanteeseen otetaan vastaan. Mitä olet tehnyt vastaavassa tilanteessa tai mitä tekisit? Kiitos jo etukäteen kaikille.
