Kenen pitäisi hankkia poikien kondomit, kun he tulevat siihen ikään?
”Mieti sitten kun sun pojat on isoja, sähän joudut vararikkoon kun joudut ostamaan niille kondomeja. Jos viikossa 17 vuotias kuluttaa yhden paketin kondomeja, niin sulla menee yhden lapsen kondomeihin 20€/kk. Se kerrottuna neljällä pojalla on 80e/kk ja se kerrottuna vuodella on 960€… aika iso investointi lasten seksielämään. ” pohti eräs tyttöjen äiti.
Kuka hankkii nuorille kondomit?
Kuuluuko poikien vanhempien oikeasti rahoittaa poikiensa seksielämä? Tuhat euroa vuodessa kuulostaa aika hurjalta.
Eikö vastuu kuulu nuorille itelleen, molemmille seksin osapuolille?
Toisaalta äitinä sitä tietysti toivoo, että pojat huolehtivat itse ehkäisystään eivätkä jätä yksin kumppanin varaan ehkäisyn hankkimista. Tämä jo ihan pojan omaksi turvaksi, joten pitääkö meidän poikien äitien sitten kuitenkin alkaa säästämään tulevaisuutta varten?
Poikien kondomit kondomilaatikossa
Onneksi totuus on jotain muuta. Osa pojista lentää pesästä jo ennen kuin pienemmät tulevat siihen ikään. Kondomeja ei siis suurperheessäkään onneksi tarvitse hankkia monelle samaan aikaan. Eikä nuoret pojat kovin todennäköisesti kuluta ihan pakettia viikossa, ainakin toivomme niin. Voi myös olla, että pojat jättävät seksitouhut avioliittoon tai ainakin aikuisuuteen. Eihän sitä koskaan tiedä.
Mutta miten niitä kondomeita olisi kätevin pojalle tarjota?
Kondomilaatikko? Sellainen voisi toimia. ”Täällä näitä sitten on, jos joskus tulet tarvitsemaan” -voi vanhemmat näyttää pojalleen. Näin päätösvalta seksin aloittamisesta jää täysin pojalle eikä äidiltä tarvitse pyytää rahaa kondomeihin jatkossakaan.
Tai ehkä pojan viikkorahaa voi nostaa siinä vaiheessa kun kondomit tulevat ajankohtaiseksi.
Miten teillä toimitaan?
Miten olet hoitanut tämän isompien poikiesi kohdalla tai miten olet ajatellut toimia myöhemmin?
