Keskustelua on paljon herättänyt kirjoitukset ja väitteet siitä, että lapsen ADHD voisi olla vanhempien aiheuttamaa ja sen ilmestymisen voisi jotenkin vanhemmat estää oikeanlaisella kasvatuksella. Nämä kirjoitukset ovat kaiken kaikkiaan niin typeriä, että kuka tahansa tyhmempikin tajuaa, ettei tällaisen kirjoittajilla ole mitään kosketuspintaa kyseiseen diagnoosiin.
Erityisen surullista on se, kuinka paljon näitä kirjoituksia on jaettu sosiaalisessa mediassa. Onko kirjoituksen jakajilla käynyt mielessä, että niiden jakaminen voi syvästi loukata äitiä tai isää, jonka koko arki koostuu ADHD lapsen auttamisesta ja raskaista tukitoimista?
Kukapa toivoisi lapselleen ADHD diagnoosia?
Mietitään nyt hetki. Eihän kukaan nyt oikeasti toivo lapselleen ADHD diagnoosia? Johan kaikki on kuulleet sen kyllästymiseen asti jankatun lauseen, kun vauvaa odotetaan… “Ei väliä onko tyttö vai poika, kunhan on terve“. Oletko joskus kuullut jonkun lisäävän tähän…”joku diagnoosi olisi kiva!”
Meistä ADHD lapsen vanhemmista jokainen varmasti olisi ollut mielissään hieman helpommasta vaihtoehdosta kasvatusta ajatellen, mutta olemme nyt jokatapauksessa siihen tilanteeseen joutuneet, että meiltä vaaditaan asetta enemmän kuin muilta.
Voi olla, että lääkärin seulan läpi pääsee myös vääriä arvioita. ADHD diagnoosi lätkäistään lapsille, joilla on ongelmia ihan muista syistä. Mutta tuskin luku on niin suuri, että jokaista ADHD lapsen vanhempaa tarvitsee tuijotella suurennuslasin kanssa ja kirjoitella sekä jakaa toimitettuja juttuja aiheesta.
Pahimmillaan jo muutenkin vaikeassa tilanteessa elävät ADHD lasten vanhemmat joutuvat potemaan turhaa syyllisyyttä asiasta, mihin eivät oikeasti voi millään muotoa itse kasvatuksellaan vaikuttaa.
Lue: ADHD lapsen äiti, muista nämä 8 asiaa
Sama kasvatus, monta lasta, silti vain yksi ADHD
Meidän yhdellä pojalla on ADHD. Poika ei käytä lääkkeitä.
Jos lähdetään väittämään, että kasvatus olisi syypäänä lasten ADHD tyyppisiin oireisiin, niin miten selitetään, että samassa perheessä viidestä lapsesta vain yhdellä on ADHD? Samat vanhemmat ovat samanlailla kasvattaneet kaikki lapset. (Toki täysin samanlainen kasvatus ei enää siinä vaiheessa ole mahdollista kun ADHD oireita hoidetaan, mutta siihen asti kuitenkin.)
Miten tämä selitetään silloin, kun joku kehtaa väittää, että koko ADHD on keksitty juttu?
Meidän ADHD pojan eron muihin lapsiin huomasin jo hyvin varhain. Kun poika oli 1-vuotias, merkit olivat aika selvät. ADHD ei ole pelkästään ylivilkkautta, vaan sen mukana tulee usein paljon muutakin. impulsiivisuutta, sosiaalista taidottomuutta ja monilla ADHD:sta kärsivillä lapsilla on lisäksi myös muita käytös- tai psykiatrisia oireita. Näitä ovat muun muassa oppimisvaikeudet ja aggressiivinen käytös.
Meillä huonosta keskittymiskyvystä huolimatta oppimisvaikeuksia pojalla ei onneksi ole. Agressiivisuuskin on jäänyt tukitoimien ansiosta jo menneisyyteen. Murrosiässä voi kuitenkin eteemme tulla taas uusia haasteita. ADHD nuori ei ehkä enää ole motorisesti ylivilkas, mutta nuorena ADHD näkyy vaikeuksina itsekontrollissa, välinpitämättömyytenä, uhmakkaana ja aggressiivisena käytöksenä vanhempien, opettajia ja kavereita kohtaan. (Näin ainakin pojilla)
Lapsen ADHD ei ole todellakaan vanhemman vika
Lapsen ADHD ei millään muotoa ole vanhemman vika. Jos joukossa on turhia diagnooseja, ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että lähtökohtaisesti voidaan arvostella ADHD vanhempia huonoiksi tai epäonnistuneiksi kasvattajiksi. Se on varmasti kovin kovin helppoa jos kyseinen diagnoosi ei kosketa omaa elämää millään muotoa.
Olisitko valmis sanomaan syöpäpotilaalle, että omat elämäntapasi varmaankin aiheuttivat syöpäsi? Jos et, älä myöskään väitä, että kasvatus aiheuttaisi ADHD diagnooseja. Koska voi kuulkaa, jos se olisi niin yksinkertaista niin varmasti 99,9% meistä ADHD lasten vanhemmista muuttaisimme heti kasvatustyyliämme, jotta lapsemme “parantuisi”.
-Anonyymi kirjoittaja-
Ihan ensimmäisenä tähän viimeiseen kappaleeseen voisi sanoa, että elämäntavathan usein(ei toki aina) aiheuttavat niitä syöpiä…
No mutta, ei tietenkään kasvatus tai sen puute aiheuta ADHD:tä. Uskoisin, en ole varma, että monasti tarkoitetaan ehkä sitä että moni vanhempi joka ei vaan jaksa paneutua siihen lasten kasvatukseen tai ei osaa, alkaa etsiä vikaa lapsesta. Sitten voi myös käydä niinkuin nyt kovasti esillä olleessa tapauksessa missä äiti hoidatti lapsellaan turhia sairauksia, että vanhempi kertoo hoitohenkilökunnalle lapsen “oireet” ja joko saa tai ei diagnoosin, johon sitten kuitenkin vedotaan, oli tai ei totta. On niin helppoa sanoa että lapseni nyt on sellainen, ei sille mitään voi. Usein nämä oikeat ja ei niin oikeat tapaukset voi erottaa myöskin siitä, että vanhempi jolla on oikeasti ADHD lapsi (tai joku lähellä sitä) tekee yleensä kaikkensa helpottaakseen lapsen ja koko perheen arkea. Ne toiset sitten taas ei….
Toki virhediagnoosikin on mahdollinen ja mahdollista, mutta tuskin niin usein, että yleinen kirjoittelu (blogit, toimitetut tekstit ym) olisivat tarpeellisia tästä ilmiöstä.
Kirjoituksesi oli ärsyttävä, vetoat siis siihen että suurin osa äideustä ei jaksa kasvattaa lastaan, olet täysin väärässä! Omien kokemusteni perusteella nämä äidit eivät sysää lastensa ongelmia ammattilaisille, jos eivät itse tunne pärjäävänsö, VAAN haluat auttaa lastaan selviytymään ja pärjäämään nykyyhteiskunnassa normien mukaisesti, miltäpä itsestäsi tuntuisi jos esim. Lapsesi jätettäisiin koulussa huomiotta liian vilkkaan käytöksen vuoksi taikka eristettäisiin ja syrjittäisiin muista saman ikäisistä lapsista?????
Tämä syrjiminen on pahinta mahdollista! Oma eskarilaiseni jätettiin ulkopuolelle porukasta ja sitten vielä aikuiset jatkoivat sitä, eristämällä laspen leikkimään yksin. Se oli aivan järjyttävää ja todella väärä ratkaisu.
lue uudestaan…