Apua! voiko suhde vielä jatkua? Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä parikymmentä vuotta. Pidämme samanlaisista asioista, kuuntelemme samanlaista musiikkia. Välillä tietysti ollut huonompiakin aikoja, mutta niistä selvitty.
Monet syksyt ja talvet olleet hieman vaikeampia kun mies ei enää tykkää talvesta. Kaikki on silloin huonosti. Viime ajat olleet kuitenkin hyviä. Näin olen luullut….
Mies heitti pommin. Suhde ei kelpaa enää hänelle
Parin viikon ajan mies ollut taas etäisempi ja kun sain vihdoin juttelemaan kanssani, hän kertoi, että mielestään meillä on jo pitkään mennyt todella huonosti, mutta hän on vain esittänyt kaiken olevan hyvin. Kun kysyin vieläkö hän minua rakastaa, ei osannut oikein vastata. Sanoi, ettei enää tiedä. Kuitenkaan ei halua erota.
Oli ajatellut, että jos vain annetaan ajan kulua, ehkä tämä taas tästä korjaantuu.
Mutta itselle tuo, ettei enää tiedä rakastaako, oli niin kova puukonisku sydämeen, ettei tämä enää vain odottelemalla korjaannu. Mies ei tiedä mitä tulevaisuus tuo, enkä kyllä minäkään. Ei tiedä rakastaako minua tulevaisuudessakaan, tai haluaako edes.
Lue myös: Olin raskaana tietämättäni. Jouduin suoraan synnyttämään
Meillä on yhteinen teini-ikäinen lapsi ja hänenkin takiaan mies haluaa pysyä yhdessä. Mutta pitäisikö tässä elää rakkaudettomassa liitossa ihan vain siihen asti, että lapsi muuttaa kotoa pois ja sitten pistää lusikat jakoon?
Miehellä ollut oma yritys puolet yhteiselostamme. Kertoi, että on aina laittanut työn meidän edelle. Huomannut jossain vaiheessa tehneensä siinä virheen, mutta totesi, ettei sitten enää jaksanut tehdä asialle mitään. Helpompi oli vain jatkaa entiseen malliin ja luovuttaa. Nyt on kyllä tämän vuoden aikana vähentänyt työntekoa, mutta haalinut siihen tilalle jatkuvasti muuta puuhaa. Ei vain kykene olemaan aloillaan.
Sisällään on kuulemma sellainen tunne, että pakko vain jatkuvasti tehdä jotain.
Yritän, en haluaisi luovuttaa
Nyt ollaan harvase ilta käyty yhdessä kävelyillä. Välillä puhuttu suhteestamme ja välillä muista asioista. Itse en haluaisi näin helpolla luovuttaa.
Olen itse menossa juttelemaan ammattilaisen kanssa, koska pää on niin täynnä sekavia ajatuksia ja tunteita. Yritin ehdottaa miehelle samaa, muttei haluaisi tuntemattomalle puhua. Minusta se auttaisi asiaa. Ja jos käytäisiin vielä yhdessäkin. Ja jos vielä sen jälkeen olisi sitä mieltä, ettei tästä enää tule mitään, olisi ainakin yritetty.
Vastahan tässä on kriisiä ollut muutama viikko, joten en uskalla liikaa hätäillä. Asiat ei hetkessä korjaannu. Mutta silti joka päivä tuntuu pahalta kun kaipaa toisen kosketusta, mutta tietää, ettei siinä ole enää rakkautta.
Lue myös: Apua! Löysin poikani huoneesta kondomin
Itse olen epäillyt, että miehellä olisi työuupumusta tai jonkin sortin kaamosmasennusta, sillä syksyt ja talvet on olleet viime vuosina pahimmat. Miea ei itse usko sellaisiin. Itse rakastan pimeyttä ja talvea, joten en ole kunnolla aiemmin tajunnut miten vakavaa miehen osalta nämä ajat ovat olleet. Viime aikoina ollaan puhuttu paljon ja sanoinkin hälle, että meiltä on jäänyt se normaali jutustelu vähemmälle kun hän joutunut keskittymään töihin. En siis pidä itseänikään mitenkään syyttömänä tähän tilanteeseen.
En usko, että oltaisiin kasvettu erillemme, sillä edelleen tykätään samoista asioista. Voiko mies edelleen rakastaa, mutta se tunne olisi jossain niin syvällä piilossa solmussa, ettei mies tunne sitä tällä hetkellä? Sanoo kuitenkin välittävänsä kovasti. Miten tästä eteenpäin?
VOIT KIRJOITTAA TARINASI MEILLE sanna@poikienaidit.fi tai jonna@poikienaidit.fi
