Tuleeko minusta teini-isän äiti?
”Aivan aluksi poikani halu tulla isäksi nuorena oli hupaisaa. Se alkoi jo silloin, kun hän oli kymmenen tai yhdentoista ikäinen. Poikani alkoi spontaanisti puhumaan, miten hänkin odottaa vain sitä, että saa olla isä. Hän uskoi jo silloin, että hänestä tulisi isä jo nuorena.
Se tuntui hauskalta ja hassulta. Hän on aina ollut empaattinen ja poikkeuksellisen perhekeskeinen poika. Hän on aina halunnut hoitaa nuorempia serkkujaan, vaihtanut heiltä vaippoja ja syöttänyt. Väsymättömästi ja ehdottomasti, hän on halunnut sitä tehdä.
En osannut olla huolissani ensin. Ajattelin että on ihanaa, miten poikakin voi puhua noin nuorena tällaisista asioista. Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut. Poikani on nyt 15-vuotias. Hän on ollut vakavassa seurustelusuhteessa suhteellisen pitkän ajan.
En halua avata suhdetta sen paremmin, koska minusta minulla ei ole oikeutta puhua siitä tunnistettavasti. Poikani tyttöystävä on aivan ihana, herttainen tyttö. Toivon, että heidän suhteensa kestää.
Poikani puhuu edelleen halustaan tulla isäksi.
Olen kysynyt pojaltani suoraan, mitä mieltä hänen tyttöystävänsä tästä on. Poikani mukaan myös tyttö haluaisi äidiksi. Olen yrittänyt keskustella ja kysyä, että eiväthän he kuitenkaan suunnittele mitään sellaista. Poikani vaikenee kuin muuri, kiertää asian ja vaihtaa aihetta. Kaupassa heidän huomionsa kiinnittyy lastenvaatteisiin, kadulla pieniin lapsiin. En osaa suhtautua tähän.
Mitä minä voin tehdä? En voi pakottaa poikaani puhumaan. En myöskään voi estää heitä harrastamasta seksiä, tai jättämästä ehkäisyä pois. En tiedä voisinko puhua asiasta tytön perheen kanssa, en tunne heitä kovinkaan hyvin.
En enää tiedä, missä minun rajani menevät? Olen huolissani. Sain itse poikani ollessani parikymppinen, ja jälkikäteen minusta tuntuu että sekin oli hieman liian nuorena. Kasvukivut olivat tuplasti kovemmat, kun piti jo olla äiti itsekin. Rehellisesti; En haluaisi olla teini-isän äiti.
Poikani on erittäin fiksu, monessakin mielessä. Tämän asian suhteen minusta tuntuu kuitenkin, että hän on sokea. Pelkään että jos puutun asiaan liikaa, menetän hyvän yhteytemme joka välillämme on. Mutta onko se hyvää yhteyttä laisinkaan, jos hän ei kerro minulle?
Olen ahdistunut asiasta. On ihanaa että poikani haaveilee omasta perheestä, mutta pelkään että se tulee tapahtumaan aivan liian pian. Jos näin tapahtuisi, tukisin ehdottomasti nuoria, mutta miten saisin heidät ymmärtämään että olisi hyvä vielä odottaa?”
-Leena-
