Poikien äidit, tasa-arvo koskettaa myös poikia ja miehiä

Suomessa puhutaan paljon aiheesta tasa-arvo, ja aivan aiheellisesti. Tasa-arvon pitäisi kuitenkin koskea kaikkia sukupuolesta riippumatta. Miesten tasa-arvo-ongelmat jäävät keskustelussa usein vähemmälle huomiolle, ja niitä vähätellään, niille jopa naureskellaan, vaikka ne koskettavat tuhansia suomalaisia poikia ja miehiä. Ja mikä on myös tärkeää ymmärtää, ne ongelmat vaikuttavat myös naisten hyvinvointiin.

Erityisesti meillä poikien äideillä on syytä pysähtyä miettimään, millaisessa yhteiskunnassa poikamme kasvavat ja millaisia haasteita he saattavat aikuisina kohdata.

Tasa-arvo ei ole nollasummapeliä. Naisten kohtaamat ongelmat eivät vähene sillä, että miesten ongelmista puhutaan, eikä miesten oikeuksien puolustaminen ole keneltäkään pois. Aidosti tasa-arvoinen yhteiskunta tunnistaa molempien sukupuolten kohtaamat epäkohdat ja pyrkii korjaamaan ne. Tässä muutamia merkittäviä suomalaisia tasa-arvokysymyksiä, joita ei pitäisi sivuuttaa.

Nuorten miesten syrjäytyminen, työttömyys ja asunnottomuus kulkevat käsi kädessä

Yksi Suomen vakavimmista tasa-arvohaasteista on nuorten miesten syrjäytyminen. Poikien koulumenestys on monilla mittareilla heikompaa kuin tyttöjen, ja miehet ovat naisia harvemmin korkeakoulutettuja. Sosiaali- ja terveysministeriön tammikuussa 2026 julkaisema selvitys nostaa esiin poikien oppimisvaikeudet, mielenterveyden haasteet, yksinäisyyden ja vaikeudet saada tarvitsemaansa tukea. 

Kun nuori mies putoaa koulutuspolulta, hänen voi olla vaikeampi päästä kiinni työelämään. Työttömyys puolestaan vaikeuttaa itsenäistymistä, toimeentuloa ja oman asunnon saamista. Kun ongelmat kasautuvat, vaarana on syrjäytymisen kierre, josta ulospääsy voi olla todella vaikeaa.

Tilastot kertovat karua kieltä. Vuonna 2024 Suomessa oli 15–24-vuotiaiden NEET-nuorten eli työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien joukossa noin 27 000 miestä ja 22 000 naista. Yksinelävistä asunnottomista puolestaan 78 % oli miehiä.

Asunnottomuuden ja työttömyyden taustalla voi olla koulutuksen keskeytyminen, mielenterveysongelmia, päihderiippuvuutta, yksinäisyyttä tai puutteellista tukiverkostoa. Nuori mies voi pudota yhteiskunnan turvaverkkojen läpi ilman, että kukaan huomaa ajoissa.

Poikien äiteinä meidän pitäisi kysyä, saavatko pojat riittävästi tukea silloin, kun koulu ei suju, mieli järkkyy tai elämä lähtee väärään suuntaan. Syrjäytymisen ehkäiseminen ei saa olla vain yksittäisten järjestöjen tai perheiden vastuulla. Se on koko yhteiskunnan tehtävä.

Myös miehet joutuvat väkivallan uhreiksi

Väkivallasta puhuttaessa huomio kohdistuu usein naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Se on tärkeä ja vakava yhteiskunnallinen ongelma, johon on puututtava. Samalla on kuitenkin tunnistettava, että miehet kohtaavat väkivaltaa.

Suomessa noin 2/3 henkirikosten uhreista on miehiä. Tämä tarkoittaa, että miehet ovat selvästi yliedustettuina kaikkein vakavimman väkivallan uhreina. Alaikäisistä lähisuhdeväkivallan uhreista hieman yli puolet on poikia. 

Miesten kohtaamaan väkivaltaan liittyy myös vaikenemisen kulttuuri. Mies ei välttämättä uskalla kertoa joutuneensa väkivallan kohteeksi, koska pelkää vähättelyä tai häpeää. Ajatus siitä, että miehen pitäisi aina pärjätä ja puolustaa itseään, voi estää avun hakemisen.

Väkivallan uhri ansaitsee apua sukupuolesta riippumatta. Meidän on opetettava myös pojille, että heillä on oikeus turvallisuuteen, suojeluun ja apuun.

Miehet elävät keskimäärin viisi vuotta naisia lyhyemmän elämän

Tämä on yksi suurimmista sukupuolten välisistä hyvinvointieroista Suomessa. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2024 syntyneen pojan elinajanodote oli 79,6 vuotta ja tytön 84,8 vuotta. Ero on siis yli viisi vuotta.

Miesten lyhyempään elinikään vaikuttavat monet tekijät, kuten vaarallisemmat työtehtävät, tapaturmat, päihteet, itsemurhat, terveyskäyttäytyminen ja terveyspalveluiden käyttö. Miesten mielenterveysongelmat ja pahoinvointi voivat jäädä tunnistamatta, koska avun hakemiseen liittyy edelleen häpeää ja odotuksia miehen pärjäämisestä.

Tämä on merkittävä tasa-arvokysymys. Kun toinen sukupuoli elää keskimäärin viisi vuotta pidempään, olisi syytä keskustella siitä, mitä voimme tehdä miesten terveyden ja hyvinvoinnin parantamiseksi. Poikiemme ei pitäisi joutua kasvamaan ajatukseen, että heidän ongelmillaan on vähemmän merkitystä tai että heidän kuuluu selvitä kaikesta yksin.

Intin tietopaketti äideille

Pakollinen asevelvollisuus koskee vain poikia miehiä

Suomessa asevelvollisuus on sukupuolen perusteella epätasa-arvoinen ja se onkin ainoa lakiin kirjattu epätasa-arvoinen asia maassamme. Miehet ovat velvollisia suorittamaan asepalveluksen tai siviilipalveluksen, kun taas naisille palvelus on vapaaehtoinen. Käytännössä nuoret miehet joutuvat tekemään merkittävän päätöksen ja mahdollisesti keskeyttämään opintonsa, harrasruksensa tai siirtämään työelämään siirtymistään tavalla, jota samanikäisiltä naisilta ei edellytetä.

Eikä ongelma ole suinkaan vain armeija- tai siviilipalvelus aika. Jos sota käy toteen, on epätasa-arvo pahimmillaan kun miehiä lähetetään velvoitettuna rintamalle sotimaan ja kuolemaan.

Asevelvollisuus voi olla monelle nuorelle miehelle hieno ja merkityksellinen kokemus, mutta se ei poista järjestelmän epätasa-arvoisuutta. Velvollisuuteen liittyy myös terveydellisiä, taloudellisia ja elämänsuunnitteluun vaikuttavia seurauksia. On perusteltua kysyä, miksi yhteiskunnallisesti merkittävä velvollisuus jaetaan näin epätasaisesti sukupuolen perusteella. On hyvä pohtia, että kuinka paljon nuoria miehiä kiinnostaa tasa-arvo muissakaan asioissa, jos heidän oikeuttaan poljetaan näin räikeästi.

-Poikien äidit toimitus-

Lähteet: Valtioneuvosto, Miesten tasa-arvo ry, Tilastokeskus