Kopioiko lapsi käytöksellään riehuvaa isäänsä?

Onko lapseni käytös aivan normaalia uhmaa tai vastaavaa? Vai kopioiko hän käytöksellään riehuvaa isäänsä?

Kyseessä 1,5v esikoinen joka hermostuessaan (mikä tapahtuu hyvin herkästi) heittelee tavaroita, hakkaa käsiä lattiaan, pöytään mihin ikinä, minua (tai isää jos isä on kotona) tai parhaimmillaan puree minua (tämä tapahtunut vain muutaman kerran mutta pelkään että jos hermostuu hoidossa niin puree toista lasta tai lyö).

On myös aloittanut tavaroiden heittelyn ja paiskomisen ”huvin vuoksi” eli ei enää pelkästään hermostuessa. Olemme molemmat vanhemmat itsekin hyvin temperamenttisia luonteeltamme joten on sen selkeästi perinyt.

Millä keinoilla tähän pitäisi puuttua tai millä saada loppumaan? Olen ottanut leluja pois sitä mukaa mitä heitellyt, jättänyt huomioimatta, kieltänyt, selittänyt miksi ei mutta mikään ei tehoa.

Syy miksi asia on arka: miehellä ja minulla hiertää välit todella pahasti ja näin on ollut jo syntymästä lähtien. Olimme seurustelleet ennen syntymää 1,5 vuotta, tosin asuneet ensi tapaamisesta lähtien yhdessä joten tiesimme kyllä toistemme huonot puolet sekä mies minun mielenterveysongelmaisen menneisyyden (sekä nykyisyyden). Emme pysty keskustelemaan mistään joten riitelemme jatkuvasti ellen minä ”pidä turpaani kiinni” kuten mies monesti käskee.

Minulla olisi paljon parannettavaa omassakin käytöksessä, raskaudesta lähtien jouduin alkaa luopumaan minulle tärkeistä asioista (kuten harrastus mitä ei raskauden vuoksi voinut jatkaa), enkä oikein koskaan saanut käsiteltyä sitä mitä vauva todellisuudessa tarkoittaa, kaikki vain yksitellen kylmästi lävähti kasvoille ja jäin kaikkien näiden tunteiden kanssa yksin. En esimerkiksi osannut odottaa että vauvan tullessa minun harteilleni jää aivan kaikki esim kodin työt.

Ymmärrän että minä olen se joka on kotona joten tottakai hoidan pyykit ja siivoamiset tms mutta ruohonleikkuukin olisi pitänyt jotenkin onnistua vauvan/nyt taaperon kanssa, koska mies ei koskaan saanut aikaiseksi pyynnöistä huolimatta, kun oma harrastus on niin paljon tärkeämpi kuin mikään muu. Ennen vauvaa hän kumminkin pystyi harrastamaan aina kun ei ollut töissä, mutta vauvan myötä harrastusaika väheni hänellä n. 2-4h/päivä joten tämä on ollut yksi suurimmista ongelmistamme.

Suuttuessaan mies potkii ja paiskoo tavaroita sekä hakkaa seiniä tms, meillä on reikiä seinissä ja ovissa, metallisia kaappeja mutkalla ja niin edespäin. Myöskin jos lapsi liikaa ärsyttää niin hakkaa itseään päähän ettei räjähtäisi tai alkaa puhua todella kovaäänisesti lapselle.

Onko lapsen käytös reagointia ja matkimista miehen käytökseen/meidän riitelyyn? Vai enkö minä oikeasti tarjoa lapselle tekemistä ja läheisyyttä tarpeeksi?

Minä yritän joka päivä saada tappelun olemaan minimissään tai ettei sitä ole, mutta kaiken kun yrittää saada pidettyä sisällään jottei mies taas raivostuisi on todella vaikeaa. Tarkoitan tuolla sisällä pitämistä sillä, ettei minulla ole kirjaimellisesti ketään muuta kuin mies kenelle puhua koska minulla ei ole ystäviä eikä sellaista perhettä, ja mies on minulle sanonut ettei halua ajatuksistani kuulla.

Tästä tulikin näköjään enemmänkin valitusvirsi, kun rehellisesti tarvitsen neuvoja miten toimia lapsen kanssa vai onko tämä vain ohimenevää vaihetta?